– Pablo Picasso
Nobelisti Elfriede Jelinekin näytelmätekstissä oman aikakautensa ikoni Jackie Kennedy Onassis kuljettaa katsojan peilikuvansa taakse. Näytelmä ei päästä naismyyttejä, ikuisuutta eikä katsojaakaan helpolla. Polveilevan tekstin äärellä myös omat ajatuksemme polveilivat ja arvostelukin muuttui lähes runoksi. Juuri niin oli hyvä.
Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali tarjoaa upeita kohtauksia, kekseliästä visuaalisuutta ja esiintyjissä suorastaan tähtiainesta. Esitystä on turhaan verrattu samannimiseen elokuvaan, musikaalin vahvuus on juuri sen live-energisyydessä. Moulin Rouge saa sekä nauramaan että itkemään, lennättäen katsojan hetkeksi irti arjesta, tähtiin asti. Ja sille lennolle todella kannattaa lähteä!
Ilon aika uhmaa perinteistä tarinankerrontaa ja vie katsojan tuntemattoman ja tutun maiseman välimaastoon, visuaalisiin näkymiin, kohtaamisiin ja kohtaamattomuuteen. Vahvan energian voimalla etenevä esitys ei taivu helppoon analyysiin. Arvostelumenestyksen voi myös nähdä ja kokea monin tavoin. Kun toinen lentää esityksen mukana, toinen hiljenee ihmettelemään. Niin kävi meillekin.
Mitä tapahtuu, kun lavalle astuu henkilö, jonka ääni on liian hiljainen kuultavaksi? Juha Jokelan ohjaama näytelmä Eerika Rantasen tähänastinen elämä sukeltaa syvälle muistojen kipukohtiin ja nuoren naisen kasvutarinaan, joka pohjaa näyttelijöiden omiin kokemuksiin. Esitys ehtii nimestään huolimatta käsitellä vain Eerikan teinivuodet.
Aila Meriluodon elämä näyttämöllä on intensiivinen matka suomalaisen kulttuurihistorian syövereihin, lahjakkaan naiskirjailijan vähättelystä ja traumojen varjosta valoon. Lopuksi näyttämöllä seisoo miesten ja kohujen sijaan kuitenkin itse Aila.
Vain toinen meistä oli lukenut Ailan kirjoja, mutta esitys miellytti molempia. Maljamme Ailalle!
Valokuvataiteen nouseva tähti Emma Sarpaniemi haastaa ja naurattaa samaan aikaan. Ihan kaikista Sarpaniemen palloista ei tällä kertaa saanut koppia, mutta ei tarvitsekaan saada.
Kajaanilaiset räjäyttivät pankin Teatterikesässä tuomalla lavalle klassikkojen klassikon, Minna Canthin Anna Liisan, maustettuna nykymusiikilla PMMP:stä Pehmoainoon ja Bämään. Täydellinen yhdistelmä tanssia, kuvataidetta ja voimakkaita rooleja. Katsojat tempautuivat mukaan esitykseen, joka tarjosi myös viipyilevän katharsiksen
Satan-esityksen jälkeen tuli illan kohokohta. Jos jumala on olemassa, niin tälläisellä hetkellä siihen voi hetken uskoa. Mitä luovuutta, taituruutta, uuden luomista!
Hyvästit kuohuviineille ja keveälle ololle, Iggy Malmborgin omaelämäkerrallisilla aineksilla leikittelevässä sooloesityksesä luvassa oli perkeleellisen kuumottava esitys. Moneen kertaan taipuva esitys sai ansaitusti neljä tähteä.
Red Nose Companyn Mieletön tarjosi koomisia yhteenottoja ja syvällistä klovnifilosofiaa, kun uupunut perheenäiti ja meditoiva psykoterapeutti etsivät valaistumista Herman Hessen opastuksella. Vaikka klovnit löysivät valaistuksen, vain toinen meistä näki valon.
Vielä ehdit Laukon kartanoon (25.8. asti) kokemaan silmäkarkkia ja sielukasta syvyyttä! Historiallinen miljöö, upea taidenäyttely ja tunnelmalliset konsertit. Erityisesti Marianna Uutisen teokset tekivät vaikutuksen. Kesän paras lounaspaikka? Ehdottomasti!
Tänä kesänä Fiskarsiin Village Art & Design Biennalem näyttelyt olivat täysosumia. Onoman 30-vuotista näyttelytoimintaa juhlistava, herkkä Hauras-näyttely on toinen Biennalen päänäyttelyistä. Viljamakasiinin Yllätysvieras-päänäyttely taas saa innoituksensa suomalaisesta huvilakulttuurista
Emma onnistuu saamaan konkretismiin sykkimään ja esittelee samalla kansainvälisesti tunnustetun, visionäärisen kyvyn New Yorkin Brooklynista. Nämä näyttelyt täytyy nähdä. Jotta jaksat molemmat, syö hyvä lounas ensin alakerran ravintolassa.
Taidehallissa voi tänä kesänä kuvitella istuvansa Tommi Toijan ateljeen sohvalla aperitiiveilla taiteilijan kanssa. Näyttelyn lopussa Toijan tunnistettavan isopäisen mieshahmon olisi jo halunnut adoptoida.
Pakolaisten tarinoita, Venetsian biennaalin tasoinen videoteos ja hohtomainen kellarikokemus – Lahden vanhaan panimorakennukseen pystytetty Malva piti tasonsa jälleen. Propsit Lahdelle, että nyt myös siellä tulee käytyä, ja jopa yövyttyä!
Taidekeskus Salmelan tämän vuoden näyttely oli kiinnostava, mutta yksi huipputaiteilija jakoi mielipiteitä rankasti. Salmela on aina mukava paikka pysähtyä jo itse rakennusten ja miljöön takia.
Pieni punkmuseo avasi ovensa Helsingin keskustassa kesäkuussa ja pakkohan sinne oli uteliaana kurkistaa. Punkmusiikkiin kuuluu asenne, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. Miksei siis vaikka perustaa museon! Sliipattua kokemusta pikkuisesta museosta ei siis löydä.
Mari Rantasen Tunne värinä -näyttely sai kankean alun jälkeen yllättäen huippupisteet. Se johtui taiteilijan tarinoista, mutta osin myös kauniista kesäpäivästä. Salon Veturitallissa on aina kiva piipahtaa.
Tähtiä ja arvosteluja. Kaikki oikeudet pidätetään.
Saat satunnaisen uutiskirjeen ja kuka ties vaikka kutsuja!
