ARVOSTELU | Lempi, Helsingin Kaupunginteatteri
– ”Elämän tarkoitus on arvostaa itseään.” Tähän lempeään ajatukseen loppuu Lempi-niminen teatteriesitys, tiheätunnelmainen puhedraama. Esitys on samalla myös eräänlainen mysteeri. Lempi itse ei ole lavalla ollenkaan, vaan kuuluu vain äänenä – Krista Kososen äänenä. Kunnes Lempi katoaa esityksessä kokonaan.
– Kadonneen Lemmen tarina siis, isolla ja pienellä kirjaimella. Ja samalla myös kadonneen arvostuksen ja kyvyn suoda lempeä itselleen. Esitys sijoittuu sota-aikaan, mutta se luo vain raamit kolmelle, tai Lempi mukaan laskien neljälle, henkilötarinalle. Huomasitko muuten, mikä tässä esityksessä oli dramaturgisesti poikkeavaa?
– No, en. Musiikki? Se loi saliin tunnelmaa, kun taas lavastus itsessään oli hyvin pelkistetty.
– No, minusta oli erikoista, että lavalla ei nähty käytännössä lainkaan vuoropuhelua tai yhdessä näyttelemistä, vaikka siellä oli läsnä kolme ihmistä koko ajan. He vuorottelivat keskenään tarinan kertomisessa, kuvaten kolmea limittäistä tarinaa, kuin kolme vuorottelevaa monologia. Itselleni tuli mieleen jopa kuunnelma, ja kuunnelmathan ovatkin nykyään suosittuja. Ajattelin jopa hetkeksi sulkea silmäni ja vain nautiskella kuunnellen.
Ajattelin jopa hetkeksi sulkea silmäni ja vain nautiskella kuunnellen.
– Minusta videon ja kuvan käyttö tarinan tukena oli ihan onnistunutta. Lakanat heiluivat milloin karuna Lapin maisemana, milloin sodan aitoina evakkokuvina.
– Siksi pidinkin silmät auki! Mutta pääosin esitys eli vahvasti juuri sanoina ja musiikkina, kutoen yhteen Lempin siskon, aviomiehen ja piikatytön tarinaa – hyvin samoista langoista. Ja sanoinahan, kirjana tämä tarina on alun perin syntynytkin. Sanoissa, kertomisessa oli tämän esityksenkin voima.
– Yleisössä tuntui olevan jonkin verran alkuperäisen Minna Rytisalon kirjan lukeneita. Mutta esityksen jälkeen eniten aulassa tunnuttiin keskustelevan juuri sodasta. Ehkä se tulee nyt vielä lähemmäksi Ukrainan sodan myötä, kaiken ikäisille.
– Niin. Vaikka samalla jotenkin toivoisin, ettei meidän tarvitsisi enää kovin usein palata teatterissa sodan aikoihin. Ääriolosuhteet toki tuovat ihmisyyden aika paljaana esiin. Sen monet puolet, paljastamatta liikaa näytelmän lopusta.
– ja lopulta lempikin löytyy, yllättävästä paikasta.
ESITTELY| Lempi, Helsingin Kaupunginteatteri (ensi-ilta 21.11.2024)
On vuosi 1944. Rovaniemen kauppalassa kaksostytöt Lempi ja Sisko elävät nuoruuttaan saksalaissotilaiden huomion keskellä. Oman rakkautensa sotilaiden joukosta löytänyt Sisko haastaa sisarensa vedonlyöntiin, jonka seurauksena Lempi rakastuu nuoreen Viljamiin ja tulee raskaaksi. Syttyy sota ja Lempi jää asumaan lappilaiseen syrjäkylään piikatyttö Ellin kanssa. Kun Viljami palaa kotiin rintamalta, Lempi on kadonnut. Kukaan ei tiedä, minne ja miksi.
Lempiä, jonka ääniroolissa kuullaan Krista Kosonen, ei näytelmässä nähdä, vaan hänen elämäntarinansa avautuu Viljamin, Ellin ja Lempin kaksoissisaren Siskon kertoman pohjalta. Kuka Lempi todella oli? Mitä hänelle tapahtui?
Voiko toista ihmistä koskaan nähdä kokonaan?
Lempi on tiheätunnelmainen draama intohimosta, sattumasta ja rakkauden voimasta. Näytelmän ohjaa Miika Muranen, jonka edellistä ohjausta, Agatha Christien Hiirenloukkua esitettiin Arena-näyttämöllä ja suurella näyttämöllä täysille katsomoille 2023–2024.
”Lempi ei ole sotakuvaus, vaan se kertoo ihmisistä ääritilanteessa, rakkauden ja intohimon keskellä”, Muranen sanoo. Hän kertoo rakastavansa sekä ohjaajana että näyttelijänä suuria tunteita näyttämöllä, ja niitä on luvassa tässä esityksessä.
