arvostelu | keskustelu

Hieno Moulin Rouge lennättää katsojan mukanaan tähtitaivaalle

Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali tarjoaa upeita kohtauksia, kekseliästä visuaalisuutta ja esiintyjissä suorastaan tähtiainesta. Esitystä on turhaan verrattu samannimiseen elokuvaan, musikaalin vahvuus on juuri sen live-energisyydessä. Moulin Rouge saa sekä nauramaan että itkemään, lennättäen katsojan hetkeksi irti arjesta, tähtiin asti. Ja sille lennolle todella kannattaa lähteä!

ARVOSTELU Helsingin Kaupunginteatteri: Moulin Rouge

– Härkää sarvista, Moulin Rougen kohdalla ei voi välttää vertailua jo julkaistuun kritiikkiin. Vaikka pyrimme välttämään kritiikkien lukemista etukäteen, tässä oli mahdotonta välttyä kuulemasta, että Helsingin Sanomien arvostelija antoi esitykselle kaksi tähteä. Moni on selvästi ollut eri mieltä, ammattilaisista amatööreihin. Mutta mitä sinä ajattelit?

– No, alussa esitys ei ehkä oikein tiennyt, mitä halusi olla, mutta siinä kun ne räimäyttelivät muutamia suuria kohtauksia lavalle niin jo vietiin! Moni kyky erityisesti laulajina nousi esille. Esimerkiksi naispääosan esittällä Jennie Storbackalla oli kaunis ääni, siinä mentiin korkealta ja kovaa taidolla. Mielen jäi myös mm. Antti Langin koskettava esitys.

– Mutta minusta erityisesti miespääosan esittäjällä Martti Mannisella oli todella upea ääni ja hän sai yhteyden katsojiin myös näyttelijänä. Kertakaikkisen hieno, valovoimainen, tähtiainesta suorastaan. Jos ei häntä kiinnitetä kaikkiin seuraaviin musikaaleihin, niin se johtuu vaan siitä, että hän itse haluaa tehdä  jotain muuta.
Millähän asteikolla musikaalia pitäisi muuten lopulta arvostella, kun siitä niin suuren osa muodostaa musiikkia ja laulu? Itse juonihan ei useinkaan ole kummoinenkaan, ihan niin kuin ei oopperassakaan.

– Samaa mieltä Martista. Onhan se hieno lahja, kun on tuommoinen taito. Mutta esityksen kokonaisuus se lopulta ratkaisee. Pidin kyllä myös seesteisimmistä kohtauksista, jossa puhe ja musiikki rytmittyivät. Toisella puoliajalla rytmi ehkä vähän katosi, mutta oli tietysti tarkoituskin olla synkempi. Mutta esimerkiksi absintinhöyryinen kohtaus ei toiminut musiikillisesti yhtä vahvana, vaikka oli visuaalisesti näyttävä.  Sikäli jäin miettimään kantoiko esitys loppuun asti.

Martti Mannisen esitys oli kertakaikkisen hieno, valovoimainen, tähtiainesta suorastaan. Menkää katsomaan, jos vaan saatte liput!

– Totta, kyllä esitys olisi varmaan vielä senkin kestänyt, että olisi vielä vähän painanut pedaalia pohjaan ja saanut vielä yhden lisävaihteen silmään. Mutta musiikaali elää jotenkin näiden ”mestarikohtausten” varassa ja sitten se muu on sitten semmoista ihan nautittavaa poljentaa siinä välissä. Ja kyllä hienoja kohtauksia oli yllinkyllin.

–  Kyllä Suomi saa olla tosi ylpeä musiikkiteatterikyvyistään. Vaikka tietysti jossain New Yorkissa on joka rooliin pilvin pimein huippukykyjä, jotka laulaa, tanssii, näyttelee ja seisoo vaikka päällään.  Lisäisin vielä, että lavasteet saivat osansa kritiikistä, mutta nehän toimivat hienosti. Tunnelma ja sijainti siirtyi tehokkaasti hetkessä.

– No, arvostelu taisi verrata esitystä koka ajan saman nimiseen elokuvaan. Se oli jostain syystä kyseiselle arvostelijalle tärkeä näkökulma, vaikka taidemuotoina ovat ihan erilaisia. Tämähän oli jopa lähempänä live-keikkaa, samaa energiaa ainakin! Tutuista biiseistä oli saatu uskomattomia esityksiä ja potpourreja, jotka vei kuunsirpille asti. Se sopi juuri tähän tyyliin.

– Niin, kokonaisuutena hyvää meininkiä, mainiota viihdettä ja myös upeaa taitoa. Ajattelin kolmea tähteä, mutta kyllä se on neljä. Hyvä, että Helsingin kaupunginteatteri tekee näitä suurmusikaaleja.

– Ja silti edelleen osa ajattelee, että kevyt musikaali on vähempi arvoista kuin vaikka Shakespearen näytelmä tai ooppera. En nyt mene tässä Bourdieun makuteoriaan, mutta kyllä se jako on aika keinotekoinen.

– Nyt ei kyllä kukaan ymmärrä mikä on Bourdieun makuteoria.

– No, se että ihminen aina pyrkii erottumaan maullaan. Aiemmin korkeakulttuuri kertoi sinun kuuluvan ylempään luokkaan, mutta ei enää. Jakolinjat on hienovaraisimpia ja genrejä sekoitellaan eli… 

– Siis suomeksi. Molempia tarvitaan, syvyyttä ja keveyttä. Niitä on joka esityksessä vähän eri suhteessa.

– No, jotenkin noin. Esitys sai nauramaan ja kyyneliin asti. Se on hyvin harvinaista herkkua. Ja terveiset Martille – you shine bright like a diamond. Menkää katsomaan, jos vaan saatte liput! Neljä tähteä. 

Helsingin Kaupunginteatteri: Moulin Rouge (esityksiä 05/2025 asti)

Helsingin Kaupunginteatterin syksyn 2024 suurmusikaali on Moulin Rouge! Musikaali. Oscar-palkittu eeppinen klassikkoelokuva herää henkiin, ja sykkii elämää Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Visuaalinen spektaakkeli ja intohimoinen rakkaustarina sisältää popmusiikin historian suurimpia hittejä.

Moulin Rouge! Musikaali on aistillinen, näyttävä musikaalishow ja satumainen, henkeäsalpaava rakkaustarina. Musikaali vie katsojan legendaariseen 1800-luvun lopun yökerhoon Pariisiin. Kaikki on sallittua, ja kaiken saa anteeksi rakkauden nimissä, kun boheemi nuori säveltäjä rakastuu kauniiseen kurtisaaniin, ja kielletyt intohimot leimahtavat.

Kymmenen Tony-palkintoa kahmineen Moulin Rouge! Musikaalin biisilista on pophistorian ylistysveisua. Musikaalissa kuullaan yli seitsemääkymmentä musiikkihistorian suurinta hittiä.

Tämä musikaalispektaakkeli on totuuden, kauneuden, vapauden ja ennen kaikkea rakkauden yltäkylläinen juhla. Moulin Rouge! Musikaali on hunajaista hedonismia kaikilla herkuilla. Astu sisään hekumalliseen loistoon, unohda kaikki estosi ja antaudu villiin ilonpitoon – tervetuloa Moulin Rouge! Musikaaliin!

Lisätietoa: https://hkt.fi/esitykset/moulin-rouge-musikaali/

 

Lue HS arvostelu: https://www.hs.fi/taide/art-2000010664214.html

2 Responses

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jaa

Tähtisade on syntynyt intohimosta kokea ja nähdä sekä rakkaudesta kulttuuriin. Korkeakulttuuri voi naurattaa, hyvä viihde itkettää ja mitä erikoisin kohde yllättää. Välillä taas ei löydä ihan samaa taajuutta teoksen kanssa ja sillekään ei voi mitään.

Arvostelut ovat keskusteluja kokemuksestamme, teoksen ja katsojan kohtaamisesta, eivät teosesittelyjä tai oikeassa olevia kriittikkejä. Arvostelu on dialogi, joka avaa kokemusta kahdesta eri näkökulmasta. Jokainen kohtaa ja kokee teoksen omalla laillaan. 

Ole siis vapaasti eri mieltä. Miten itse koit saman elämyksen tai tilaisuuden? Toivottavasti menet katsomaan ja kokemaan. Lisää meistä>>>

Teatteri Avoimien Ovien Jackie etsii ikuisuutta myytin takaa

Nobelisti Elfriede Jelinekin näytelmätekstissä oman aikakautensa ikoni Jackie Kennedy Onassis kuljettaa katsojan peilikuvansa taakse. Näytelmä ei päästä naismyyttejä, ikuisuutta eikä katsojaakaan helpolla. Polveilevan tekstin äärellä myös omat ajatuksemme polveilivat ja arvostelukin muuttui lähes runoksi. Juuri niin oli hyvä.

Kun teatteri muuttuu taiteeksi. Ilon aika on esitys, joka pitää kokea.

Ilon aika uhmaa perinteistä tarinankerrontaa ja vie katsojan tuntemattoman ja tutun maiseman välimaastoon, visuaalisiin näkymiin, kohtaamisiin ja kohtaamattomuuteen. Vahvan energian voimalla etenevä esitys ei taivu helppoon analyysiin. Arvostelumenestyksen voi myös nähdä ja kokea monin tavoin. Kun toinen lentää esityksen mukana, toinen hiljenee ihmettelemään. Niin kävi meillekin.

Kansallisteatterin Eerika Rantasen tarina paljastaa nuoruusmuistojen kipupisteet

Mitä tapahtuu, kun lavalle astuu henkilö, jonka ääni on liian hiljainen kuultavaksi? Juha Jokelan ohjaama näytelmä Eerika Rantasen tähänastinen elämä sukeltaa syvälle muistojen kipukohtiin ja nuoren naisen kasvutarinaan, joka pohjaa näyttelijöiden omiin kokemuksiin. Esitys ehtii nimestään huolimatta käsitellä vain Eerikan teinivuodet.

Ehdota kohdetta