ARVOSTELU Teatteri Avoimet Ovet: Jackie - Tyttö ja kuolema IV
– Tämä esitys kiinnosti paljon jo etukäteen. Näytelmän käsiohjelmassa ohjaajat valoittavat näytelmän taustaa kertoen kaipaavat vastavoimaa viihteellistyvälle ajallemme, joka ei vaadi meitä ajattelemaan omilla aivoillamme, ja puolustavansa ”hankaavuutta, pitkäjänteisyyttä, outoutta, ruumiillisuutta, runollisuutta, monitulkintaisuutta ja henkilökohtaisuutta.” Tästä voisi kirjoittaa oman arvostelunsa.
– Niin että ajattelitkin arvostella käsiohjelman?
– No en. Mutta jo vuosikymmeniä on ajateltu, että ihmiset viihteellistävät itsensä hengiltä ja täällä sitä edelleen ollaan. Maailma ja ihmisetkin muuttuvat toki nyt vauhdilla, mutta samalla etsimme nyt merkityksellisyyttä, jopa ennätysmäärin. Siinä on teatterillakin edelleen suuri tehtävä, jos se pysyy relevanttina ajassa. Siksi on jo itsessään kiinnostavaa, että lavalle tuodaan jotain haastavampaa, Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Elfriede Jelinekin teksti.
– Ja vahvaa tykitystekstiä olikin. Jackie Kennedy, joka on ollut olemassa vain myyttinä lehtien palstalla, muuttuu esityksessä mystisiksi sanoiksi, sanavirraksi. Paljon hienoja kohtia, ilmauksia. Kuten, että Jackie koki ettei hän mahdu edes kahden valtameren keskelle. Tai että meidät on tehty ikuisuutta varten, mutta emme tiedä miksi.
Uskon monen lumoutuvan myyteissä ja kuolemassa seikkailevasta Jelinekin tekstistä.
– Esitys halusi viedä katsojan Jackien peilikuvan taakse, purkamaan kuolematonta myyttiä. Ehkä siksi mukaan tarvittiin myös kuolema. Uskon monen lumoutuvan naismyyteissä ja kuolemassa seikkailevasta Jelinekin tekstistä. Tekstissä oli siis hurja voima, mutta jäin pohtimaan oliko katsojalla lopulta voimia pysyä täysin sen mukana? Nyt piti ainakin minun hieman ponnistella, ettei esitys karannut omille teilleen.
– No, tällainen jopa runollisempi ilmaisu vaatii paljon katsojalta, mutta myös esiintyjiltä, että katsoja ymmärtää rivin välitkin. Jackieta yhdessä näytelleet näyttelijät (Mirva Kuivalainen ja Yuko Takeda) olivat hyvin vaikuttavia ja herkkiä, he kannattelivat koko näytelmää. Mutta heidän puheensa poljento ja intonaatio oli eriparista. Oma keskittyminen valitettavasti kärsi siitä ja vei jotain pois esityksestä.
– No, outous ja runollisuus ei ole helppo laji, etenkään maanantai-iltana. Mutta oma otteenikin esityksestä välillä lipesi ja ajatukset harhailivat arkisiin asioihin, mikä jäi harmittamaan.
– Miksi sen pitäisi harmittaa? Tekstissä kuvattiin John F. Kennedyn kanssa suhteessa ollutta Marilynia, miten hän yritti olla väriltään valkoinen tai musta saadakseen huomiota. Mutta ehkä meidän pitää uskaltaa olla myös vähän harmaita ollaksemme valkoisia.
– No nyt meni runolliseksi. Mutta hyväksyn. Harmaa on juuri hyvä. Arki. Armo. Oma fragmentoinunut todellisuus. Sumuverho.
– Ikuisuus? Tämän esityksen arvostelu saakin mennä runolliseksi.
Jackie – Tyttö ja kuolema IV
Ensi-ilta 1.10., esitykset 30.9.–1.11.2024
Kirjallisuuden nobelisti Elfriede Jelinekin näytelmä Jackie – Tyttö ja kuolema IV saa Suomen kantaesityksensä 1.10.2024. Jackie on Yhdysvaltain ikonisimman ensimmäisen naisen Jackie Kennedyn kautta käytävä mielensisäinen matka. Ruumiin vääjäämätön haurastuminen ja katoavaisuus luovat runollisen ja monitulkintaisen esityksen. Itävaltalaisen, itsekin ikonisen teatterin uudistajan, Elfriede Jelinekin groteski ja rönsyilevä teksti kohtaa tarkan näyttelijäntyön ja nykynukketeatterin Myllyteatterin ja Teatteri Avoimien Ovien villin visuaalisessa esityksessä.
Jackie – Tyttö ja kuolema IV sukeltaa lähes yli-inhimilliseksi hahmoksi tehdyn Jacqueline Kennedyn mieleen. Jelinekin anti-satu murtaa mielikuvaa miehensä puolesta tyynesti uhrautuneesta ensimmäisestä naisesta, amerikkalaisen unelman ja satujen prinsessojen ruumiillistumasta. Se vyöryttää inhimillisen elämän koko spektrin; roolit, riippuvuudet, ruumiin rapistumisen, makean elämän, mustasukkaisuuden, menetetyt miehet ja lapset, ja piirtää meille esiin ihmisen salamavalojen ja kiillotettujen kuvien takana.
Esityksen yksi keskeinen teema on, kuinka hallita identiteettiä ja siitä kerrottua narratiivia. Vaikka ihminen olisi kuinka vahva tai kuori näyttäytyisi eheänä, sisäinen maailmamme on monimutkainen, ristiriitainen ja fragmentaarinen. Olemmeko vain tarinoita itsestämme itsellemme, sepitteitä, joita kerromme itsestämme muille, siitä minkälaisia haluamme olla – saavuttamatta tätä päämäärää koskaan?
Jackien tuo näyttämölle ohjaajapari, nukketeatteritaiteilija Maiju Tainio ja Myllyteatterin taiteellinen johtaja, näyttelijä-ohjaaja Jaakko Kiljunen. Tulos on hätkähdyttävällä nykynukketeatterilla maustettua tarkkaa näyttelijäntyön juhlaa. Esityksessä Jacquelinea näyttämöllä ruumiillistavat kaksi upeaa naisnäyttelijää, Mirva Kuivalainen ja Yuko Takeda.
Lisätietoa: https://www.avoimetovet.fi/jackie/
Lue HS arvostelu: https://www.hs.fi/taide/art-2000010735435.html