ARVOSTELU | Teatteri Takomo: Välittämisestä
– Ensinnäkin, näyttelijä Katja Küttner on upea. Hänellä on niin hieno läsnäolo ja ääni, että voisin kuunnella häntä, vaikka hän lukisi puhelinluetteloa. Ja melkeinpä hän lukikin! Alku oli mielenkiintoinen, ja ilmeisesti perustui oikeisiin puhelinkeskusteluihin oman läheisen, muistisairaan mummun kanssa. Siinä on monelle kosketuspintaa. Itsekin olen ottanut tavaksi soittaa äidilleni lähes joka päivä.
– Tämä lupasi olla ”esitysruno”, mikä itsessään herätti heti kiinnostuksen runouden ystävässä. Se oli sitten monologi puhelinkeskusteluun perustuen ja videota mudasta ja lammesta, jossa asusteli ruutanoita.
– Etkö löytänyt välittämistä. Tai reittiä elämän ja kuoleman rajamaille?
– En valitettavasti löytänyt. Jäin pohtimaan sitä kynttilän lepattamiseen eli loppukohtaukseen asti, jossa he katselivat mummoa tai savikanisteria – tai mummoa savikanisterissa. Siinä oli jotain elämän kiertokulusta kertovaa symboliikkaa. Ymmärrän tekijän tavoitteen, haurauden ja kuulaudenkin, mutta kokonaisuus jäi itselle valitettavasti liiankin kuulaaksi.
Uskon, että joku toinen kokee tämän ihan toisin. Menkää kokeilemaan.
– Runous kantaa aina syvällä olevia merkityksiä, joita ei saa aina kiinni. Nyt ne taisi jäädä sinne lampeen, ja mikäs siinä. Ehkä niiden on hyvä olla siellä. Itsekin odotin lupaavan alun jälkeen, että esitys lähtisi kasvamaan johonkin suuntaan. Mutta teos etäännytti itseään niin, että lopulta meni minulta menojaan. Paperista lukeminen, ja mummo-raukka vain puhelimen päässä teki jotenkin haikeksi. Mutta sitten siirryttiin häilyvään lampivideoteokseen, ja jossain vaiheessa huomasin etten enää pysynyt mukana. Mutta uskon, että joku toinen kokee tämän ihan toisin.
– Tällaiset pienet tuotannot pitäisikin asettaa omaan kategoriaansa. Tämä oli kokeilevaa teatteria. Aina ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea.
– Ja rohkeita esityksiä kannattaa ylipäätään kannustaa. Takomo on myös paikka, jossa on paljon mielenkiintoisia produktioita, ja varmasti menemme sinne pian uudestaan. Toivottavasti mahdollisimman moni menee katsomaan tämänkin – jos ehtii.
– Ja kertokaa sitten, miten tulkitsitte. Esimerkiksi mitä se Mörkö-Petteri siellä rannalla muoviin kääriytyneenä oikein teki?
– No niin, nyt hävisi viimeinenkin runollisuus tästä arviosta! Lukekaa Hesarin arvostelu, se näki sumeudessa pidemmälle. Minusta sekin on aina mielenkiintoista. Eri kokemukset.
Teatteri Takomo: Välittämisestä
Välittämisestä on esitysruno, joka rakentuu puhelinkeskusteluista, väärinymmärtämisistä, hilseestä, ajan antamisesta, tiikerikakusta, huonekasvin kastelusta ja lammen rannalla mytyssä makaamisesta.
Esityksessä on kolme osaa: lukudraama, video ja asetelma.
Esityksen materiaali on keksittyä, dokumentoitua ja löydettyä, pöytälaatikkoon muodostunutta pohjakasvustoa. Välittämisestä on ohjaaja Henri Tuulasjärven vuosien taiteellisen työskentelyn hauras ja kuulas lopputulema.
Sen ensimmäinen osa, lukudraama, kertoo välittämisestä sekä kommunikoinnin takkuisuudesta ja katkoksista. Kyse on siitä, mitä ei saada sanotuksi ja mitä jää sanojen ja ihmisten väliin. Esityksen videokuvamateriaali on vuosilta 2017–2024. Video kuvaa lampea eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Lammen mutainen ja liejuinen pohja hoivaa ihmisen kehoa. Tuulasjärven monivuotisen taiteellisen työn ja niin ikään Välittämisestä-esityksen päättää esiintyjien rakentama asetelma, joka sanoo viimeisen kerran: hyvää yötä.
—
”oot siä nyt siellä sängyllä istumassa vai mitäs siä teet
nii siä tulit niiku sinne olohuoneeseen hakemaan puhelinta
nii mee takasi joo
mee varovasti nyt sinne takasi joo
iha varovasti vaa oot”
Lisätietoa; https://teatteritakomo.fi/ohjelmisto/valittamisesta/
Lue HS arvostelu: Esitysruno sekoittaa elämän ja kuoleman rajaa ja sopii kauniisti pyhäinpäivän läheisyyteen
