ARVOSTELU | Lähinaapuri, Helsinki 98 & Markus Leikola
– Helposti ei aina muista, että hyvää teatteria löytyy mitä kummallisimmista paikoista – kuten Vuosaaren hylätystä koulurakennuksesta. Sinne, idän suuntaan, Helsinki 98 -ryhmä on rakentanut teoksensa, joka kuvaa rohkeasti Venäjän nykytilannetta ja sen synkkiä sävyjä. Matkasimme itsekin siis Itä-Helsinkiin ja hyvä, että menimme. Ilta oli hyvin kokonaisvaltainen elämys.
– Kyllä. Ilta oli pimeä, kun kävelimme metroasemalta kohti tyhjää koulurakennusta. Sieltä löytyi tila, joka oli maskeerattu vankilaksi ja pian löysimme itsemme Navalnyn sellinaapurin, mielenvikaisen vangin seurasta, jonka tehtävänä oli saada hulluus tarttumaan myös Navalnyyn. Tällainen teatteri, jossa jokainen aisti herää ja kokee, menee suoraan iholle.
– Sanotaan, että elämä on teatteria – ja siltä se todella nyt tuntui. Esityspäivänä oli juuri ratkennut myös Yhdysvaltain yllättävä vaalitulos. Se toi esitykseen vielä uuden lisätason. Dostojevskin hengessä voi kysyä, voiko ihminen kohdata tekonsa seuraukset ja säilyttää järkensä? Mutta myös: voiko ihminen seurata nykyistä maailmanmenoa tulematta hulluksi? Ympärillämme loppuunmyyty katsomo eli mukana hulluuden tarinassa joka solullaan. Kuka oikeastaan on hullu ja kuka ei? Ehkä tätä miettii moni venäläinenkin. Esityksen ohjaajahan on venäläinen.
Sanotaan, että elämä on teatteria - ja siltä se tosiaan nyt tuntui. Esitys tulee iholle.
– Saiko esitys sinut pessimistiseksi? Rajuhan se toki oli, suorastaan kouriintuntuva. Intiimin tilan voima on juuri siinä, sitä ei pääse pakoon.
– Ei pessimistiseksi, mutta ilta hulluuden parissa oli silti paikallaan. Tulkitsin esityksen lopussa myös pilkahtavan toivon säikeen. Hulluus voi olla ihmisen vastareaktio mielettömään yhteiskuntaan – tai jopa ovi kohti syvempää totuutta.
– No, esityksen jälkeen löysimme myös oven ihan vain vuosaarelaiseen lähiöpubiin. Se oli kokemus itsessään, mutta oli hyvä istahtaa hetkeksi alas, sulattelemaan ja tekemään tätä arvostelua. Meille oli helppoa sitten hypätä metroon ja suunnata takaisin länteen, kohti tuttua. Mutta mihin suuntaa maailma menee, Venäjä? Tai Yhdysvallat?
– Ehkä tällaisille esityksille on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan. Tosin uutiset ovat jo nyt niin täynnä vain negatiivisia, että myös jokin syvempi taso on myös aina löydettävä. Tai toivo. Ja kyllä se löytyykin. Juuri taiteen avulla muun muassa.
– Aika vakava arvostelu. Sinällään mielenkiintoista, että esityksessäkään ei ollut huumoria kuin ihan ehkä parissa sanavalinnassa. Tuntui, että ihmiset etsi jotain kohtaa, jossa edes vähän nauraa – ja heti he naurahtivatkin. Nauru etäännyttää, tekee katseesta lohdullisemman, lohduttaa. Mutta nyt oli hyvä näin.
Lähinaapuri
Helsinki 98-näyttämö – Vuosaaren tilajakomo
Helsinki 98 -teatteriryhmä vie Markus Leikolan uutuusnäytelmässä katsojan vankilaan Venäjällä ja kysyy: miten voi olla hullu yhteiskunnassa, joka on sitä jo itse
Valkovenäläisen Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitšin teosten Neuvostoihmisen loppu sekä Sinkkipojat dramatisoinnit nousivat yleisön suosikeiksi Teatteriryhmä Helsinki 98:n esityksinä purkutuomion saaneessa Vuosaaren yhteiskoulussa Itä-Helsingissä. Ne pureutuivat monikansallisen työryhmän voimin tarkkanäköisesti Neuvostoliiton väkivaltakoneiston toimintatapoihin ja erityisesti siihen, kuinka laajakantoisia vaikutuksia ja säälimättömiä vaikutuksia ihmisten elämään totalitaristinen yhteiskunta tuottaa.
Helsinki 98-ryhmä tutkii, ”Mitä taide voi olla 24.02.2022 jälkeen”. Ryhmän missiona on tehdä teatteria, joka katsoo maailmaa Suomesta itään katseella, joka ei voi olla entisensä kaksi ja puoli vuotta sitten alkaneen Ukrainan hyökkäyssodan jälkeen. Nyt ryhmä on lyönyt voimansa yhteen teoksissaan Venäjää paljon käsitelleen kirjailija Markus Leikolan kanssa, minkä seurauksena Vuosaaressa saa 29.10.2024 kantaesityksensä uutuusnäytelmä Lähinaapuri.
Näytelmän inspiraationa on toiminut pikku-uutinen, jonka mukaan Venäjän viranomaiset laittoivat vankilatuomiota kärsineen toisinajattelija Aleksei Navalnyin naapuriselliin mielenvikaisen henkilön, jotta hulluus tästä tarttuisi myös Navalnyiin.
Betoniseinäisessä sellissä kaksi hahmoa, Vartija ja Hullu, ottavat mittaa toisistaan, venäläisyyden jatkumosta, rikoksesta ja rangaistuksesta, toisistaan pääsemättömissä. Ja jossakin seinän takana on koko ajan se, johon on tarkoitus vaikuttaa: vanki, jonka nimeä ei saa mainita.
Lähinaapuri puolestaan on myös venäläinen ulkopoliittinen termi, jolla tarkoitetaan sellaisia naapureita – valtiollisella tasolla esim. Ukrainaa ja Viroa – jotka eivät ole ihan täysiä ulkomaita, minkä vuoksi niitä on lupa kohdella kuin ne olisivat itse asiassa omia.
Vartijana nähdään Aleksijevitš-teoksissa loistanut Sami Lanki ja Hulluna kokenut Juha-Pekka Mikkola. Muu työryhmä on sama kuin aiemmissa teoksissa:
Kantaesitys 29.10.2024
Esitys alkaa kello 19.00
TYÖRYHMÄ
Kirjailija: Markus Leikola
Rooleissa:
Hullu – Juha-Pekka Mikkola,
Vartija – Sami Lanki
Esityksen ohjaaja ei halua nimeään julkisuuteen Venäjän sodan takia.
