arvostelu | keskustelu

Kansallisteatterin Eerika Rantasen tarina paljastaa nuoruusmuistojen kipupisteet

Mitä tapahtuu, kun lavalle astuu henkilö, jonka ääni on liian hiljainen kuultavaksi? Juha Jokelan ohjaama näytelmä Eerika Rantasen tähänastinen elämä sukeltaa syvälle muistojen kipukohtiin ja nuoren naisen kasvutarinaan, joka pohjaa näyttelijöiden omiin kokemuksiin. Esitys ehtii nimestään huolimatta käsitellä vain Eerikan teinivuodet.

ARVOSTELU: Kansallisteatteri: Eerika Rantasen tähänastinen elämä

– Tätä näytelmää odotin mielenkiinnolla. Ohjaajana on arvostettu lahjakkuus Juha Jokela ja näyttämöllä vahva esiintyjäkaarti: Ria Kataja, Eeva Soivio ja Kaisa Hela. Itse käsikirjoitus tuo mieleeni kirjallisuudessa suositun autofiktion. Lavalla on eräänlainen hybridihahmo, Eerika, joka syntynyt näyttelijöiden omista kipeistä muistoista, ja jonka kasvutarinaa näytelmä avaa otos kerrallaan. 

– Minäkin ajattelin, että hyvää varmasti luvassa. Eerikalle oli luotu monen suomalaisen tunnistama tarina: alkoholilla sävytetty lapsuus, ensirakkauden tuskaa ja kipuilua oman tien löytämisestä. Näyttelijöiden roolityöt olivat  intensiivisiä ja ammattitaitoisia, ja itse tekstissä oli onnistuneesti sekä hauskuutta että koskettavuutta. Myös elävä musiikki toimi erinomaisesti.  Tasapainoinen kokonaisuus.

– Harmittavasti minä en vaan oikein saanut näytelmästä kiinni. Välillä käy niinkin eikä se ole vaarallista. Mutta kokemus jää silloin etäiseksi, ja mieli saattaa harhailla epäolennaisissa asioissa. Ehkä elimistöni oli vielä liian täynnä adrenaliinia juoksulenkin jäljiltä?

– Hmm. Tai sitten odotuksesi olivat liian korkealla. Vaikka jotain näytelmästä jäi itsellekin puuttumaan. Ehkä ripaus yllätyksellisyyttä? Jotkut osuudet tuntuivat turhan pitkitetyiltä. Nuoruuden väärät uravalinnat esimerkiksi ovat monelle tuttuja, mutta nyt sairaalakohtauksia oli aika paljon. Siitä saatiin toki myös osuvaa hauskuutta ja niinikään viiltävää yhteiskuntakritiikkiä.

– Minulle esitys jäi irrallisiksi muistoiksi, ei enempää, ei vähempää. Sama tunne saattaa kyllä minulle tulla kirjoissakin autofiktiosta. Mutta nautittavaa näyttelemistä. Miksiköhän muuten näytelmän alussa kerrottiin, että Eerika on jo tyyni 45-vuotias, mutta lopulta hän ei ehtinyt kasvaa hukassa olevaa kaksikymppistä pidemmälle?  Onko esitys vain johdanto samannimiselle kuunnelmalle?

– Aika yllättävä käänne arvostelussasi! – Eikö olekin. Hiljaisten vallankumous.

– Kuunnelmassa on 14 osaa, joten varmaankin niin. Mutta minäkin huolestuin esityksessä, ettei Eerika ehdi keski-ikään ennen esiripun laskeutumista – eikä tosiaan ehtinytkään. Monen ihmisen tragedian juuret lienevät kuitenkin lapsuudessa, josta kukin yrittää sitten kasvaa omaksi itsekseen. Tämä sama ajatus oli näkemässämme toisessakin syksyn uutuusnäytelmässä, joka kertoi Aila Meriluodosta. Molemmille annoin tasavahvat kolme pistettä, vaikkakin eri syistä. Tälle näytelmälle pisteet tulevat erityisesti huippunäyttelijöistä, Ailan kohdalla itse kasvutarinasta.

– Totta, nuoren on usein vaikea löytää oma äänensä, sekä fyysisesti että henkisesti. Uskaltaa olla osa maailmaa ja pitää ääntä itsestään. Eerika puhui aikuisten mielestä esimerkiksi liian hiljaa. Muistan elävästi, miten loukkaantunut itsekin olin, kun opettajani valitteli vanhemmilleni ujouttani. Kyllä hiljaisen ja epävarman nuoren naisen tarina ansaitsee joka tapauksessa paikkansa näyttämöllä. Ehkä Eerika kertoi tarinansa ylipäätään niin hiljaa, että hän jäi nyt osittain näkymättömäksi minulle. Mutta se on ihan okei. Olla arka ja näkymätön.

– Aika yllättävä käänne arvostelussasi!

– Eikö olekin. Hiljaisten vallankumous. Jään odottamaan Jokelan seuraavaa ohjausta.

– Odotukset taas korkealla?

– Kyllä, sopivalla korkuudella.

Kuvassa Ria Kataja ja Kaisa Hela. Kuva Jiri Halttunen (Kuvat: Kansallisteatteri)

KANSALLISTEATTERI: Eerika Rantasen tähänastinen elämä

Eerika Rantasen tähänastinen elämä on vakuuttava taidonnäyte kolmen upean näyttelijän ja yhden taitavan muusikon saumattomasta yhteispelistä; esityksen nimiroolissa nähdään Ria Kataja, kertojina ja muissa rooleissa Kaisa Hela ja Eeva Soivio, muusikkona Mila Laine, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin. Esityksen ohjaa Juha Jokela.

Lämmin, huumorin sävyttämä tarina pohjautuu väljästi näyttelijöiden omiin kokemuksiin. Vaikka teos ei kerro suoraan kenenkään elämästä, siitä välittyy väkevänä alkuperäisen kokemuksen tunnustuksellisuus ja omakohtaisuus.

Eerikan tarina nähdään nyt ensimmäistä kertaa teatterin näyttämöllä. Esitys on Kansallisteatterin, Jyväskylän kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotanto.

Ylen 14-osainen, samanniminen kuunnelmasarja ilmestyi vuonna 2022 ja on kuunneltavissa Yle Areenassa. Sekä kuunnelman että teatteriesityksen käsikirjoitukset ovat syntyneet tekijöiden pitkän ja monivaiheisen yhteistyön tuloksena. Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 6.9.2024

LISÄTIETOA: Eerika Rantasen tähänastinen elämä | Kansallisteatteri
 

Jaa

Tähtisade on syntynyt intohimosta kokea ja nähdä sekä rakkaudesta kulttuuriin. Korkeakulttuuri voi naurattaa, hyvä viihde itkettää ja mitä erikoisin kohde yllättää. Välillä taas ei löydä ihan samaa taajuutta teoksen kanssa ja sillekään ei voi mitään.

Arvostelut ovat keskusteluja kokemuksestamme, teoksen ja katsojan kohtaamisesta, eivät teosesittelyjä tai oikeassa olevia kriittikkejä. Arvostelu on dialogi, joka avaa kokemusta kahdesta eri näkökulmasta. Jokainen kohtaa ja kokee teoksen omalla laillaan. 

Ole siis vapaasti eri mieltä. Miten itse koit saman elämyksen tai tilaisuuden? Toivottavasti menet katsomaan ja kokemaan. Lisää meistä>>>

Teatteri Avoimien Ovien Jackie etsii ikuisuutta myytin takaa

Nobelisti Elfriede Jelinekin näytelmätekstissä oman aikakautensa ikoni Jackie Kennedy Onassis kuljettaa katsojan peilikuvansa taakse. Näytelmä ei päästä naismyyttejä, ikuisuutta eikä katsojaakaan helpolla. Polveilevan tekstin äärellä myös omat ajatuksemme polveilivat ja arvostelukin muuttui lähes runoksi. Juuri niin oli hyvä.

Hieno Moulin Rouge lennättää katsojan mukanaan tähtitaivaalle

Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali tarjoaa upeita kohtauksia, kekseliästä visuaalisuutta ja esiintyjissä suorastaan tähtiainesta. Esitystä on turhaan verrattu samannimiseen elokuvaan, musikaalin vahvuus on juuri sen live-energisyydessä. Moulin Rouge saa sekä nauramaan että itkemään, lennättäen katsojan hetkeksi irti arjesta, tähtiin asti. Ja sille lennolle todella kannattaa lähteä!

Kun teatteri muuttuu taiteeksi. Ilon aika on esitys, joka pitää kokea.

Ilon aika uhmaa perinteistä tarinankerrontaa ja vie katsojan tuntemattoman ja tutun maiseman välimaastoon, visuaalisiin näkymiin, kohtaamisiin ja kohtaamattomuuteen. Vahvan energian voimalla etenevä esitys ei taivu helppoon analyysiin. Arvostelumenestyksen voi myös nähdä ja kokea monin tavoin. Kun toinen lentää esityksen mukana, toinen hiljenee ihmettelemään. Niin kävi meillekin.

Ehdota kohdetta