arvostelu | keskustelu

Aila Meriluodon maailma herää henkiin näyttämöllä

Aila Meriluodon elämä näyttämöllä on intensiivinen matka suomalaisen kulttuurihistorian syövereihin, lahjakkaan naiskirjailijan vähättelystä ja traumojen varjosta valoon. Lopuksi näyttämöllä seisoo miesten ja kohujen sijaan kuitenkin itse Aila. Vain toinen meistä oli lukenut Ailan kirjoja, mutta esitys miellytti molempia. Maljamme Ailalle!

ARVOSTELU Teatteri Avoimet Ovet: Tältä kohtaa – Aila

Minä olen lukenut Aila Meriluodon kirjoja, mutta sinä et. Aloita sinä siis. Pääsitkö näytelmään mukaan?

– Oikein hyvin. Näytelmään oli saatu mahdutettua melkoinen siivu suomalaista kulttuurihistoriaa, mutta se oli tietysti ennen kaikkea hyvin kiinnostava matka juuri Aila Meriluodon kohtaloon: vanhenemiseen, traumoihin, alkoholin käyttöön  ja naiskirjailijan loputtomaan vähättelyyn.

Ja Ailan miehiin. Oli uhkarohkea ratkaisu ohjaajalta aloittaa näytelmä miessuhteiden juoksutuksella. Mutta tilanteen pelasti, että lavalla useita eri rooleja esittänyt ohjaaja myös itse kyseenalaisti ratkaisunsa. Käsikirjoitus olikin hyvin oivaltava ja kävi vuoropuhelua niin Ailan ja ohjaajan kuin katsojan ja ohjaajan välillä. Jäin jo alussa miettimään, oliko tämä tarina Ailasta vai yrityksestä ymmärtää Ailaa. Ehkä molempia.

– Selittävä hahmo lavalla oli minusta hyvin toimiva ratkaisu, ja se sai tarinan etenemään. Toinen puoliaika tuntui jo sitten etenevän välillä liiankin vauhdikkaasti, ja jotkut kohtaukset olisi voinut tehdä hieman seesteisemmin. Esimerkiksi Ailan omat tekstit eivät täysin päässeet vauhdissa oikeuksiinsa. Tosin, olimme ensi-illassa, ja jännityskin saattoi näkyä.

Minusta taas esimerkiksi hänen runonsa Lauri Viidan hautajaisissa oli koskettava. Aila itse kipuili sen kanssa, että kukaan ei oikein nähnyt häntä ihmisenä. Pohdin, onnistuuko näytelmäkään näkemään häntä kaikkien kohujen takaa. Mutta ihmeellisesti, näytelmän lopussa lavalla tuntui kuitenkin seisovan juuri Aila itse.

–  Luulen, että moni myös tunnistaa jotain tuttua Ailan matkassa varjosta valoon, häpeästä vapauteen. Taisi hän löytää itsessään vihankin selvittyään Lauri Viidan  varjosta. Ja täytyy tunnustaa, että lähinnä vain Viidan tarinan kautta minäkin tunsin hänet aiemmin. Näytelmässä korostettiin Ailan seksuaalista vapautumista ja eroottisia kirjoja, ehkä oikeutetusti. Teema jäi kuitenkin hieman ilmaan. Ailan miehet ei näyttäneet kovin houkuttelevilta tyypeiltä – toinen aviomieskin makasi sängyssä kuin lahna.

Haha. Jouko-nukke herätti katsojissa  naurua vielä kadulla näytöksen jälkeen. Aila oli itsekin huumorintajuinen ja huumori lienee ollut hänelle tapa selvitä – niin ikään näytelmälle osuva valinta. En itse kaivannut ohjaajan tavoin Ailaan selitystä, näytelmässä ullakolta löytynyttä yhtä ”avainta.” Kuten Ailan runossa sanottiin, maisema on täynnä polkuja, ja me ihmiset kuljemme yhden niistä: ”Erään polun vain kuljin, tuhansista erään.” Ailan polku oli rikas ja haastava samaanaikaan, ja siksi monitulkintainen. Ja se ansaitsee ehdottomasti tulla kerrotuksi myös näytelmänä. Hieno teko ja nautittava näytelmä.

Ehdottomasti, malja vahvalle naistaiteiljalle! Teatterina Avoimet Ovet on muutenkin pieni, liian helposti unohtuva löytö. Siellä on myös hauska yksityiskohta: saliin saa viedä viinilasin mukanaan.

– Ja katsojalle jäi jälkeenpäin hymyily merkityksellinen.

Aila Meriluoto: Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä,

tuhansistani erään
– ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä…
Jäi hymyily surullinen.

vas Ella Pyhältö, oik. Virpi Haatainen, kuva: Mitro Härkönen

Teatteri Avoimet Ovet: Tältä kohtaa – Aila (4.9.-30.11.2024)

Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta kirjailija Aila Meriluodon vaiherikkaan elämän syntyhetkestä. Meriluoto (1924–2019) oli paitsi kiitetty runoilija, kirjailija ja kääntäjä, myös vaikean avioliiton kansalliskirjailija Lauri Viidan kanssa elänyt vaimo sekä myöhemmin yksinhuoltajaäiti. Yhdeksällä vuosikymmenellä kirjoittaneen Meriluodon elämässä riittää ammennettavaa; hänen laaja tuotantonsa sisältää useita runokokoelmia, romaaneja ja päiväkirjoja. Teoksissaan hän usein käsitteli omaelämäkerrallisia aiheita, kuten elämäänsä maahanmuuttajana Ruotsissa.

Tältä kohtaa Aila on draama, joka kertoo Aila Meriluodon dramaattisesta elämästä, jota värittivät monet vastoinkäymiset. Näytelmässä käsitellään Ailan erikoisia miessuhteita, suhdetta vanhempiin, ahdasmieliseen yhteiskuntaan ja kirjoittamisen vapauttavaan voimaan. Se on myös matka häpeästä häpeämättömyyteen, sillä Aila suhtautuu elämäänsä lämpimästi, teräväkatseisesti ja huumorilla. Eletty kohdataan raikkaasti ja kuvia kumartamatta.

Esityksiä marraskuun lopppuun asti.

Aila Meriluodon roolissa Ella Pyhältö
Käsikirjoitus ja ohjaus  Virpi Haatainen

Lisätietoa: https://www.avoimetovet.fi/aila/

Lue myös: https://www.ku.fi/artikkeli/5057969-malja-naisen-itsenaisyydelle

Jaa

Tähtisade on syntynyt intohimosta kokea ja nähdä sekä rakkaudesta kulttuuriin. Korkeakulttuuri voi naurattaa, hyvä viihde itkettää ja mitä erikoisin kohde yllättää.  Arvostelut ovat keskusteluja kokemuksestamme, teoksen ja katsojan kohtaamisesta. Lue lisää>>>

Muita tuoreita arvosteluja

Liity tärppilistalle

Kokoava tärppilista sähköpostiisi aina ennen kauden alkua. Ei spämmiä.