ARVOSTELU Emma Sarpaniemi: Honey Crunch (K1 )
– Emma Sarpaniemen kuvat ovat taitavia ja syystäkin esillä Valokuvataiteen museo K1:ssa. Hänellä oli hyvin puhuttelevia teoksia, mutta kokonaisuus tuntui samalla jotenkin sisäänpäinkääntyneeltä. Itselle jäi hieman ulkopuolinen, etäinen olo.
– Minusta näyttely oli taas mielenkiintoinen, kutkuttava. Nuori, taitava taiteilija, jolla on hyvin selkeä oma ääni. Se on selvästi hänen tarinansa, kokemuksensa ja maailmansa. Siksi ei oikeastaan niin haittaakaan, jos ei ihan kaikkiin kuviin pääse mukaan. Sarpaniemen kuvissa oli Elina Brotheruksen tapaan myös paljon selfiemäisiä omakuvia ja instagram-fiilistä, mutta samalla paljon kerroksia ja monitulkintaisuutta. Ei mikään ihme, että hän on nousevia tähtiä valokuvauksessa.
– Tarvitseeko niitä kerroksia aina olla?
– Minulla tarvitsee. Ja tarkoitan sillä, että itse löytää niistä monenlaisia asioita, kosketuspintaa. Tässä näyttelyssä ainoastaan kaverikuvat jäivät vain, no, kaverikuviksi. Mutta niissäkin oli mielenkiintoista hänen halunsa tehdä yhteisöllistä taidetta. Sellaista voisi hyvin nähdä enemmänkin. Tänä minä-kulttuurin aikana yhteisöllisyys on meidän ihmisten leirituli.
– Minä taas pidin siksi juuri kaverikuvista. Oli hauska ja tuore ajatus osallistaa teoksiin muitakin. Mutta koko ajan yllä leijui se jonkinlainen ulkokohtaisuuden tunne. Ehkä osin siksi, että hänellä oli hyvin tutkiva ote ja kuvat olivat pääosin lavastettuja. Näyttely oli ansiokas tutkielma jostakin, jota minä en ihan täysin tavoittanut. Taidokkuudesta silti vahvat kolme pistettä.
– Etkö anna lisäpisteitä pallomerestä? Hyvä taide uskaltaa olla myös leikkisää ja niin se oli nytkin. Ihan sananmukaisesti. Minä pääsin näyttelyssä ehkä elämäni kolmatta kertaa pallomereen.
– Vasta kolmas kerta? K1-näyttelytilalle pitäisi ainakin antaa lisäpisteitä. Aika kauan siihen meni, että saatiin kiinnostava näyttelytila valokuville. Vihdoinkin sellainen on Suomessakin. Pallomerikin oli ihan hauska idea, mutta en vaan nyt saanut kaikista palloista koppia.
– Voisiko kyse olla kuuluisasta sukupuolten välisestä kuilusta?
– Voisi. Tai en usko. En ole ainakaan ennen sellaiseen tipahtanut. Eikä taiteessa mitään kuiluja voi olla!
– Aha. Minulta neljä pistettä. Eläköön taitavat nuoret naiset!
Emma Sarpaniemi: Honey Crunch 14.6.–6.10.2014
Valokuvataiteen museo K1, Kämp Galleria, Mikonkatu 1, Helsinki
Emma Sarpaniemi on yksi suomalaisen valokuvauksen nousevista nuorista tähdistä. Sarpaniemen leikkisät, naiseutta ja yhteisöllisyyttä tutkivat kuvat ovat olleet laajasti esillä kansainvälisestikin, viimeksi arvostetulla valokuvafestivaalilla Les Rencontres d’Arles´issa Ranskassa. Honey Crunch on Sarpaniemen ensimmäinen laajempi yksityisnäyttely, joka yhdistää kaksi pitkäkestoista kuvasarjaa toisiinsa.
Vaikka kuvat ovat lavastettuja, on Sarpaniemelle tärkeää tunnistaa itsensä jokaisesta kuvasta, ja niiden erilaiset hahmot mahdollistavat minän rakentamisen yhä uudestaan ja uudestaan. Sarpaniemen valokuvat ilmentävät feminiinisyyttä leikin ja luovuuden tilana. ”Leikkiminen ja huumori ovat minulle tärkeitä asioita ja tapa katsoa ja lähestyä maailmaa, kuten myös kollektiivinen tekeminen ja jaettu ilo”, Sarpaniemi sanoo.
Honey Crunch -näyttely koostuu kahdesta kuvasarjasta, joita Sarpaniemi on työstänyt jo useamman vuoden ajan. When the Sun goes down We see Lemons (2019 – jatkuva) tutkii yhdessäoloa, läheisyyttä ja naiseuden määritelmiä kollektiivisten ja performatiivisten omakuvien kautta. Sarpaniemen astuessa kameran toiselle puolelle yhdessä ystäviensä kanssa valokuvaajan ja kuvattavan väliset rajat hämärtyvät. Two Ways to Carry a Cauliflower (2021 – jatkuva) on performatiivinen valokuvasarja, joka tutkii naisten omakuvaa leikin keinoin. Vapauttaakseen kohteen ja katseen tietyistä patriarkaalisista naiseuden ihanteista, Sarpaniemi luo kuviinsa leikkisän ja herkän hahmon. Kuvien nainen käyttäytyy ja esiintyy omien ehtojensa ja sääntöjensä mukaan.
LISÄTIETOJA: https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi
