Arvostelu |Kajaanin teatteri & Routa: Anna Liisa
Kajaanilaiset olivat pakanneet rekkansa ja saapuneet Teatterikesään mukanaan klassikkojen klassikko, Minna Canthin Anna-Liisa. Loppuunmyydyssä esityksessä oli käytetty inspiraationa myös nykymusiikkia, tanssia sekä kuvataiteilija Veera Kopsalan hienoja teoksia. Keväällä 2025 sama esitys nähdään Espoon Teatterissa.Ohessa arvosteludialogi siitä, miten me koimme kesän esityksen:
– Vaativa teksti ja vaativat roolit. Alussa se hieman mietitytti, mutta teos vei nopeasti mukanaan. Kajaanilaiset olivat hyvin taitavasti rakentaneet esityksen. Tanssijan mukaan tuominen toi vielä ihan uuden tason koko tarinaan. Hän oli myös tosi hyvä ja maskeerattukin täydellisesti.
– Minulla oli taas jostain syystä epämukava olo oikeastaan koko puoliajan. Naisten asemaan kohdistuu nyt etenkin arvoperimiltään konservatiivissa maissa paljon painetta ja osin mennään jopa taaksepäin. Miksi siis haluamme palata yli sata vuotta vanhaan tekstiin jossa nainen on vielä alistettu uskonnolle, yhteisölle, perheelle? Tärkeä kysymys minusta on, mitä se kertoo meille tässä ajassa, tai tästä ajasta?
”Äijät alkaa dissaa ku ei oo oikeeta asiaa, merkkivaatteet ei takaa et sul ois mitää sanomaa. Ku sä mietit ääneen muista tämä, tämä Kaiken takana on bämä, bämä, bämä”
– Klassikkoteksteillä on minusta aina paikkansa. Ne ammentava historiastamme ja ansaitsevat tulla kuulluksi uudestaankiin. Ja lopussa, kaiken surkeuden jälkeen, katsojallekin tuli tässä esityksessä, jonkin näköinen katharsis-sis.
–Katharsis-sis?
– Kyllä, viipyilevä katharsis. Tuskallisen hitaasti, kaikkien käänteiden jälkeen, nainen nostaa päätään, päättää elävää yksin, pärjätä yksin. Pakko on antaa viisi pistettä. Oli vielä Mirel Wagnerin tekemää musiikkiakin. Hieno!
– Taideteosten tuominen lavalle toisen puoliajan alussa oli kyllä loistava idea. Hetken jo luulin, että näytelmä myös rikkoo kaavan ja antaa Anna Liisan kasvaa oman äänensä löytäväksi taiteilijaksi, joka ei enää tyydy elämään sellaisessa vanhakantaisuudessa, joka murtaa naisen pelkillä rakenteillaan. Osin antoikin. Kaikki kunnia joka tapauksessa Canthille, joka oli aikaansa edellä ollut naisasianainen. Ja Kajaanin teatterille ja Routa Ensemblelle. Oli hyvin hyvin taitavasti ja puhuttelevasti tehty esitys. Pakotti ajattelemaan ja sehän on juuri se mihin Canth tähtäsi.
– Ja oliko ensimmäinen teatteriesitys, jolla on jopa oma Spotify-lista. Erityiskiitokset panostuksesta musiikkiin. Se kiinnitti minusta esitystä myös tähän päivään
– Kyllä, oli kiva kuulla Mirel Wagnerin musiikkia (mihin hän on muuten kadonnut?). Pehmoaino taas kertoo monissa sanoituksissaan tämän ajan nuorten aikuisten ahdistuksista, yksin jäämisestä. Ehkä tämä olikin esitys myös nuoren naisen musertavasta yksinäisyydestä?
Alistavat läpät ei oo coolii Lempinimii tuhansii: Ämmä, horo, lutka, bitch. Jos rakastat naisii Nii miks puhut niist nii rumasti? Vaik kyseessä oiski vaa taideteos Nii voitko vaihtaa jo alter еgot” - Bämä: Kaiken takana on bämä
Klassikko yllätti!
Mirel Wagner ja katharsis.
ESITTELY | KAJAANIN KAUPUNGINTEATTERI & ROUTA COMPANY
Minna Canth
Kajaanin kaupunginteatterin tulkinta Minna Canthin klassikkonäytelmästä on polttavan ajankohtainen esitys naisten kehollisesta itsemääräämisoikeudesta.
Nuori Anna Liisa Kortesuo on tappanut vastasyntyneen lapsensa ja kantanut taakkaa vuosia. Onko teko vain Anna Liisan syytä vai onko koko yhteisö osallinen?
Anna Liisa tanssii häpeää villisti ulos ja tekee tilaa elämälle. Se on esitys naiskehojen taakoista kainuulaisessa suomaisemassa.
Esityksessä kohtaavat ohjaaja Anni Mikkelssonin näyttämöllinen ajattelu, tanssitaiteilija Maija Viipurin herkkä liikekieli ja kuvataiteilija Veera Kopsalan näyttävät puiset naisreliefit.
”Olen varma, että Minna Canth olisi tästä tulkinnasta ylpeä.”
Seppo Turunen, Riippumaton tuumailija -blogi
Lisätietoa: https://www.teatterikesa.fi/ohjelmisto/paaohjelmisto/anna-liisa/
Espoon Teatterissa esitykset 23.4-8.5.2025: https://espoonteatteri.fi/ohjelmisto/anna-liisa/
