Arvostelu | Maria Ylipää & Marzi Nyman | Arvostelijat. Tiitta Vaulos & Jari Simonen

Teatterimontun Satan-esityksestä jopoilimme kiireellä G Livelabin konserttiin. Jäljellä loppuunmyydyllä keikalla oli enää paikkoja eturivissä, mutta sehän sopi!

– Minä en helposti liikutu esimerkiksi teatterin tai leffojen sentimentaalisissa kohdissa. Sen sijaan saatan helposti saada kyyneleet silmiin ihmisten lahjakkuudesta. Marzi Nymanin soittoa katsellessa silmät sumenivat moneen kertaan. Tuli jopa mieleen, että jos jumala on olemassa, niin tälläisellä hetkellä siihen voi uskoa. Mitä luovuutta, taituruutta,  uuden luomista! 

– No, Satan-esitys puhutti sattumalta katsomossakin kun vieruskaveri ei ollut uskaltanu mennä sitä katsomaan. Mutta kyllä, oli taitavaa. Kähärän laulettuja runoja on hieman vaikea osata kuunnella ja covereista en periaatteessa keikoilla tykkää. Mutta kyllä oli pakko taipua mukaan tunnelmaan ja taidokkuuteen. Kirkkaat viisi tähteä.

– Ja ilmiömäisen kaunisääninen Maria Ylipää, joka veti viidellä kielellä tunnelman kattoon – ja välillä niinikään lähes kyyneliin asti. Jopolla takaisin hotelille ajellessa,  Tampereen yöllisiä valojen siimellyksessä, lauloin ääneen Joni Mitchellin Both ways -biisiä ja ajattelin, että jos nyt kuolen, olen onnellinen. Hetken. 

– Aika kohtalokasta! 

–Pahoittelut raamatullisista ilmauksista, mutta se taisi tarttua matkaan edellisestä esityksestä.  Mutta siis en uskonut, että olisi ihan näin hieno – ja oli paljon enemmän. Elämää, merkityksiä, kauneutta, taitoa, ihmisiä, huumoria. 

– Se on täytetty. Ainakin hetkeksi.