Arvostelu | Teatterikesä | Satan | Arvostelijat: Tiitta Vaulos & Jari Simonen

Esitys pidettiin Teattarimontussa, jossa yleisö odotteli lämpiössä – sananmukaisesti sillä lämpöä riitti. ja ovetkin avattiin teatterikesämäisesti vasta kun esityksen piti jo alkaa. Tarjolla ei ollut edes vettä helteestä tulleille odottelijoille,. No, hyvästit kuohuviineille ja keveälle ololle, luvassa olikin perkeleellisen kuumottava esitys:

– Alku oli kyllä erikoinen. Enkä nyt enää puhu yrityksestäni taipua ennen esitystä mutkalle juomaan wc:n lavuaarista (ei onnistu, liian matala). Hermoja raastavan musiikin ja välkkyvien punaisten valojen jälkeen lavalle astelleen Iggo Malmbergin naama oli silmissäni pitkään vihreä. Koitin sulkea silmiän, mutta vihreät läikät pysyivät.  

– Missä? En minä nähnyt vihreää missään.

– Vielä oudompaa, jäivät varmasti verkkokalvoille suoraan silmille heijastetuista punaisista valoista. Mutta niin tai näin, jälkeenpäin ajatellen aika osuvaa. Vaikka Iggo alkoi kertoa, omaa koskettavaa henkilökohtaista tarinaansa, myöhemmin paljastui, että autenttisuus olikin jotain ihan muuta. Hän leikitteli suurilla teemoilla: uskonnolla, väkivallalla, vallalla, rakkaudella, kuolemallakin. Ja kaiken takana oli hyväksymisen hakeminen. Ja lopun pirun punaiset kasvot, ne olivat ainakin aidot! Vai olivatko? Tässä esityksessä mikään ei ollut lopulta ihan varmaa.

– Mainio osoitus, miten vähästä hyvä teatteri syntyy. Yksi mies ja tuoli lavalla. Eikä mies edes liikkunut kertaakaan! Tai no kerran, mutta ei paljasteta sitä miksi. Ja taitavaa isojen teemojen käsittelyä osana omaa elämänkertaa. Tai sellaiseksi muutettua. Näin helposti katsoja on vietävissä, monessakin mielessä.

– Esityksen jälkeen tapaamamme jenkkitoimittajamies ei ollut nimen takia halunnut tulla esitykseen. Mutta saatanahan oli vain Ihmisen jatkuva rakkauden nälkä, se tyhjä aukko meissä kaikissa. Tutut kasvot peilissä, kuin Iggyn virnistys loppukuvassa. (Edes loppukiitoksia muuten ei saa kuvata).

– Aika isoja teemoja ollut molemmissa esityksissä. ja myös yhteislaulua. Tässäkin oli tosi vahva suhde yleisöön. Jopa manipulatiivinen. Taitavaa, taitavaa.

Iggy Malmborg SATAN

Testterikesän esittelyteksti: SATAN on ruotsalaisen näyttelijän ja ohjaajan Iggy Malmborgin omaelämäkerrallisilla aineksilla leikittelevä sooloesitys. Malmborgin taival alkaa syvästi kristillisestä perheestä ruotsalaiselta maaseudulta ja kulkee halki ystävyyksien, syntien ja kodittomuuden, keskelle Tampereen Teatterikesää.

Esitys flirttailee pahuuden viettelevyyden ja taiteilijan kasvutarinan kanssa. Se kertoo tarinan sankarista, joka epäonnistuu yrityksessään olla konna.

SATAN vie teatteritaiteen ytimeen: toden ja illuusion välisen suhteen äärelle. Manipulaatiota ja karismaattisuutta tutkiva esitys herättää kysymään, kuka saa minut ajattelemaan katsojana niin kuin ajattelen.

”Malmborgin esitys on erinomainen. Kuin jokainen epäröinti, jokainen ele nostaisi spontaanisti pintaan tunteita, joita on hankala hallita.”
Dimo Rieß, Leipziger Volkszeitung

LISÄTIETOJA: Satan – Tampereen Teatterikesä (teatterikesa.fi)