– No nyt oli punkkia! Itse en ole kuunnellut punkkia koskaan, ja en ihan hirveästi punkmuseosta oppinut. Mutta pientä katseltavaa riitti. Esimerkiksi Lepakosta pelastettu yksi tiiliskivi, vähän niin kuin berliinin muurin palanen. Ja vanha teinikalenteri oli hauska.
– Vähäisillä varoilla museo on varmasti tehty ja siitä iso hatunnosto. Paljon pientä tavaraa. Olisin voinut tuoda varastosta mun nahkatakin ja housut, jotka ei mahdu enää jalkaan. Mutta ehkä se jää kysymysmerkkinä että miksi museo on olemassa ja kenelle.
– Olisiko tehty ex-punkkareille?
– Varmasti moni aikalainen voi tykätä kaiken sen tavaramäärän katselusta. Mullakin on ollut kyllä punklevyjä paljon. Punkissahan oli kaikenlaista tekijää skinheadeista lähtien. Itse en koskaan ollut kiinnostunut anarkismista, enemmän siitä vapaudesta mikä punkissa oli, että kaikki pystyi soittamaan, kaikki pystyi tekemään lehteä. Tämä tuli näyttelyssä kyllä hyvin esiin. Kaikki valokuvat esimerkiksi oli tämmöistä kotialbumitasoa, sinällään aatteen mukaisesti.
– Mielenkiintoisinta oli punkliikkeen synty, mutta se sivuteettiin aika lyhyesti. 60-luvun jälkeen syntyi paljon mielenkiintoista kun normit murtui. Näyttelyssä siteerattu punkin ideologia, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, sehän on siitä asti ollut ihmisten slogan.
– Näyttelyn idea oli kertoa maakunnan bändeistä, mutta minäkin olisin odottanut enemmän myös ylipäätään punkista. Ulkomaisia bändejä siellä oli tuotu esille vaan ihan yksittäisiä. Nyt oli tosi paljon tekstiä, vähän anarkiaa peliin! Ainakin punkmusiikkia olisi voinut soittaa. Mutta tosi hyvä, että on yritteliäitä ihmisiä ja punkhenkinen amatöörimaisuus sinänsä sopii tälle aatteelle. Tekisi siis mieli antaa korkeampi arvosana, mutta nyt irtoaa 2,5 pistettä.
– Katos, sanelin kirjasi, että sä annoit 25 000. Nyt menee kyllä keskiarvot sekaisin.
– Anarkiaa! Itsellä se punkvaihe meni ohi kun alkoi työt ja opiskelut eikä sitä nyt ehkä voinut niittiremmi eli koiran kaulapanta kaulassa mennä töihin.
– Koiran kaulapanta…nyt tuli lisäpisteitä!
Punkmuseo avasi museon Helsingin keskustaan, Graniittitaloon. Museossa tullaan esittelemään vaihtuvien näyttelyiden kautta suomalaisen punkkulttuurin eri muotoja, musiikista henkilöihin ja paikoista tekemiseen. Kuvien, esineiden ja tarinoiden kautta kävijät pääsevät sukeltamaan tähän rikkaaseen ja monipuoliseen kulttuuriin, ja usein myös omiin muistoihinsa.
Avajaisnäyttelynä on alkuvuonna Keski-Suomen museossa esillä ollut ja suurta suosiota nauttinut Sydänääniä-näyttely. Sydänääniä kertoo punkin tavasta tehdä asioita äänekkäästi ja suurella sydämellä. Esittelemme punkin historiaa tasapuolisesti kaikille: kyynisille punkveteraaneille, nörteille levynkeräilijöille ja akateemisille aikamatkailijoille.
