Arvostelu: Angels in America | Kansallisteatteri
– Nyt näytti teatteritaide voimansa. Pimeä ja kylmä arki-ilta, juuri kellojen siirryttyä talviaikaan, ei ehkä tunnu ykkösvalinnalle neljän tunnin teatterille. Onneksi tiesin odottaa hyvää. Pieni yllätys oli kuitenkin, että näytelmä imaisi minut tuolistani jo alkuminuuteillaan. Voi olla, etten ole vieläkään palannut. Mikä energia, mikä läsnäolo! Upea!
– Neljä tuntiahan on lyhyt. Minä näin saman näytelmän yli kuuden tunnin pituisena Tampereen teatterikesässä yli 10 vuotta sitten. Se oli silloin unohtumaton elämys, jossa esityksen vahva yhteisöllisyys tarttui myös yleisöön. Piituus itsessään oli myös se juttu. Mutta oli tämä noin puolet lyhempi versio kyllä myös hieno. En osaa edes sanoa, mitä siitä oli otettu pois.
– Onneksi minun ei tarvitse vertailla. Näin juurevaa, aitoa ja vahvaa näyttelemistä näkee ensinnäkin todella harvoin. En edes muista milloin viimeksi. Piti jopa guuglata näyttelijöitä väliajalla, sillä vain osa oli tuttuja. Mukana oli esimerkiksi Ryhmäteatterissa aiemmin esiintynyt Markku Haussila ja ulkomaillakin esiintynyt näyttelijä, tanssija ja muusikko Leo Ikhilor. Mutta kaikki heistä tekivät täysosuman. Toki myös teksti on harvinaisen vahva, se alkaa suoraan haavasta ja tuskasta, ilman mitään kiertelyjä. Mestariteos.
– Minua yllätti, miten yli 30 vuotta sitten kirjoitettu näytelmäteksti kahdesta AIDS:n keskellä tuskailevasta homo- ja mormoniparista tuntui edelleen niin ajankohtaiselta. Näytelmässä esimerkiksi kauhistellaan konservativismin nousua, suvaitsemattomuutta, rasismia. Mikään ei ole siis muuttunut, ainakaan Jenkeissä.
Näin juurevaa, aitoa ja vahvaa näyttelemistä näkee todella harvoin.
– No, mukana oli kyllä lähes kaikki elämän ikiaikaiset teemat: seksuaalisuus, politiikka, uskonto, kuolema…mutta myös paljon keveyttä ja huumoria. Ja jopa katosta laskeutuva, taivaallisia orgasmeja tarjoileva enkeli! Sovituksesta ja ohjausta vastannut Linda Wallgren oli tehnyt taitavaa työtä. Olen joskus leikitellyt ajatuksella näytelmätekstin kirjoittamisesta, mutta esityksen aikana suljin sen idean mielessäni pöytälaatikkoon, lukon taakse. Olen sanaton tällaisen lahjakkuuden edessä.
– No jopas, nyt unohdat, että Tony Kushner oli epävarmuudessaan pohtinut jopa uran vaihtoa ennen kuin sitten onnistuikin kirjoittamaan tämän arvostelumenestyksesi päätyneen näytelmän. Hän on jälkeenpäin myös ihmetellyt omaa röyhkeää rohkeuttaan tekstin suhteen. Se asenne siinä kyllä näkyikin. Myös tässä koko esityksessä näkyi. Sitä lisää!
– No, esitys kykeni sytyttämään ainakin minussa sisäisen liekin, pienen valon pimeään. Tässä ajassa turvallisuus ja nostalgia vetoaa, liikaa mielestäni, myös teatterissa. Mutta ihminen tarvitsee myös kirkasta toivoa, ja ehdottomasti rohkeutta.
– Loppu oli tosiaan vaikuttava. Ihan muutamaa kohtausta jäi sen sijaan pohtimaan, esim. jumalten sateen olisin tehnyt jotenkin toisin. Mutta kokonaisuudessaan vahva teos. Myös yleisössä näytti muuten nyt olevan poikkeuksellisen monipuolisesti erilaisia ja eri-ikäisiä katsojia. Tämä selvästi houkuttaa monia.
– Huomasin. Minusta koko näyttämö eli ja hengitti, yleisökin, ihan samaan tahtiin. Teatterin täydellistä taikaa ja voimaa. Ja elämän.
– Ehkä niinkin. Haluatko vielä lasin vettä?
– Kiitos. Enemmän elämää. Meille kaikille.
Kansallisteatteri: Angels in America (10/24-kevät 25)
Lukuisten henkilöiden tarinat kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla Tony Kushnerin huikeassa suurteoksessa Angels in America. Moderniksi klassikoksi kohonnut näytelmä on ollut jättimäinen menestys kantaesityksestään lähtien, eikä ihme. Sen naamiot riisuva rehellisyys on ajatonta, ja sen yhtymäkohdat myös tämän päivän poliittiseen todellisuuteen ilmeiset.
Yhtä aikaa hillittömän hilpeä ja syvän surumielinen tarina kertoo identiteeteistä, valinnoista, vallasta ja rakkaudesta ‒ ja ennen kaikkea toivosta, joka elää synkkien tulevaisuudenkuvien ja kollektiivisen pelon piinaamien ihmisten sydämissä. Tapahtumien taustalla kuohuu kylmän sodan, aids-epidemian, rasismin ja homofobian reaganilainen Amerikka, jossa hallusinaatiot ovat totta.
Sovituksen on Tony Kushnerin alkuperäisnäytelmän pohjalta kirjoittanut Linda Wallgren, joka myös ohjaa esityksen. Kansallisteatterin kotiohjaajana toimiva Wallgren on tehnyt monia kiitettyjä esityksiä kotimaisissa teattereissa. Juho Gröndahlin uusi suomennos tuo alkuteoksen monet sävyt ja kerrokset esiin tuoreella tavalla.
Lue lisää: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/angels-america#introduction
Lue HS arvostelu: Kansallisteatterin Angels in America hurmasi kriitikon: viiden tähden täysosuma
