arvostelu | keskustelu

Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti loitsuaa yhteen uskomattoman tarinan

Hyvä teatteri taiteilee usein kuin ohuella nuoralla, yhdistäen mitä uskomattomampia osa-alueita, naurua ja surua. Näin tekee taatulla ryhmislaadulla myös juuri ensi-iltansa saanut Lemminkäisen äiti. Toisen arvostelijan mielestä tarina ei täysin pysynyt kasassa - mutta ei pysynyt märkiin sukkiin ja pingviineihin eksynyt arvostelummekaan. Sllti merkityksiä tihkuva esitys piti molemmat vahvassa imussaan.

ARVOSTELU Ryhmäteatteri: Lemminkäisen äiti

– Pitää heti alussa tunnustaa, että Ryhmäteatteri on yksi suosikkiteattereistamme. Tarkoitan, että sinne mennessä aina odottaa erinomaista teatteria. Mutta ei jokainen esitys ole silti täysosuma, ei voikaan olla. Mites nyt kävi? Aloita sinä.

– Voiko lähettää ensin terveisiä?

– Meinaat, että tämä on arvostelun sijaan palauteboksi?

– En, mutta osa elämystä on myös laskeutuminen esitykseen. Toivoisin kovasti, että hekin saisivat katsomoon merkatut istumapaikat. Vaikka sinällään heidän tyyliin sopii tällainen villi anarkiakin, eli siis jonottaminen ja vapaat paikat. Mutta se poistaisi taas katsojalta kiireen tunnetta. Toisi pidemmän rauhan hetken ennen esitystä. Tänäänkin oli karmea sää vielä.

– Niin että sukat märkinä päästiin perille. He taitavat olla aikalailla viimeisiä kyllä tämän suhteen. Mutta pitäisikö nyt jo mennä itse arvosteluun?

– No, mennään. Anna Krogerus on vahva ja kiinnostava käsikirjoittaja, jota olen seurannut vuosia. Hänen vanhaan näytelmäänsä liittyy myös uskomaton tarina omassa elämässäni. Se näytelmä päättyi vaikuttavaan kohtaukseen toisiaan tarvitsevista, halaavista ihmisistä, kuin pingviinit kylmällä etelämantereella, jotka vaan yhdessä pärjäävät. Sen jälkeen pingviineistä luomoutuneesta teatteriseurueestamme täysin yllättäen kaksi nuorta ihmistä kuoli, ystäväni ja mieheni. Seinälläni oli pitkään kuva pingviineistä.

– Tiedän, mutta unohdin että se liittyi juuri Krogerukseen. Mutta nyt me ollaan jo pingviineissä. Koskettavia sävyjä löytyi Lemminkäisen äidistäkin. Kyllä tämä minusta oli jälleen vahvaa tekstiä. Pidin paljon. Ja pääosaa esittänyt Minna Suuronen suorastaan loisti. Santtu Karvonen taas pärjäsi hyvin hänelle poikkeuksellisen vakavassa roolissa. Ja vierailijatkin oli hyviä. Taattua ryhmislaatua.

 

Lähti Lemminkäisen muori teatteria tekemähän. Katajasta kurkotti, kuusehen kapsahti… Annan viisi pistettä. Viihdyttävää ja jollain lailla hyvin koskettavaa.

– Olihan siinä taas monta kerrosta. Sinälläänhän hieno esitys taiteilee usein kuin ohuella nuoralla, yhdistää mitä uskomattomampia osa-alueita, elämää ja kuolemaa, naurua ja surua. Ja silti onnistuu pysymään koossa – jopa tekemään voltin. Juuri siitä syntyy usein teatterin taika. Nyt en ole kuitenkaan ihan varma tavoitinko sen ihan ytimen…

– Niin, tarinaa oli kyllä kerrakseen. Oli tappeleva Lemminkäisten pariskunta, dementiaan sairastunut äiti, pössyttelyyn vajonnut Niko Lemminkäinen, josta ei koskaan tullut jääkiekkoilijaa…maastopalojen keskellä drinkkejä siemaileva terapeutti ja vielä ukrainalainen teini Anastasia, jolla oli rikki sydän ja elämä. Sitten siinä oli silti onnellinen loppu. Kaikki saivat toisensa. Mitä sinä nyt et tavoita?

–  Haha, no loppu oli kyllä aikamoinen käänne. Mutta en vaan saa kokonaisuutta täysin asettumaan, vaikka näyttelijätyö oli loistavaa. Esimerkiksi askeleiden laskemisen kritisointi alkaa jo mielestäni olla vähän väsynyttä kun yhteiskunnassa yksi suurimpia ongelmia on se, etteivät ihmiset liiku tarpeeksi. Mutta ymmärrän toki, että sitä käytetään nyt helppona symbolina ylisuorittamisesta, ja suorittamispaineet onkin kasvussa. Olen itse kirjoittanut näistä juuri tuoreessa ihmisiä kuvaavassa kirjassani, joten sekin ehkä vaikuttaa taustalla. Oli osuvaa, mutta oliko tarpeeksi osuvaa?

– Kyllä tässä oli jotain ikiaikaista ihmisen itsetuhoisuutta. Ja jopa kalevalaista poljentoakin. Lähti Lemminkäisen muori kuusta kaatamaan, teatteria tekemähän. Katajasta kurkotti, kuusehen kapsahti… … Annan viisi pistettä. Viihdyttävää ja jollain lailla hyvin koskettavaa.  Emme lue arvosteluja etukäteen, mutta kurkkasin nyt hesarin arvostelua. Sen kirjoittaneella on kyllä ollut vähän huono päivä.  Minä sen sijaan annan vielä bonuspisteet mummon reikäisille villasukille!

– Arvasin, että huomasit ne. Oli vähän vielä reikäisemmät kuin sinulla. Täydellisesti ei nyt itse tarinakaan pysynyt kasassa, mutta silti esitys piti hyvin imussaan, herätti ajatuksia, naurattikin. Ja sitä paitsi, nyt ei kyllä pysynyt tämä meidän arvostelukaan oikein kasassa.

– No, ei pysynyt ei. Oli märkää sukkaa, anarkiaa, pingviiniä ja vähän kaikkea. Mutta ehkä tästäkin silti se tunne välittyi?

Ryhmäteatteri: Lemminkäisen äiti

Anna Krogeruksen uusi kotimainen kantanäytelmä Lemminkäisen äiti on näytelmä ihmisistä, jotka pakenevat. Kuka sotaa, kuka kodin mykkää ilmapiiriä, kuka tulevaisuuden synkkiä näkymiä, kuka omaa riittämättömyyden tunnettaan tai kuoleman hipaisua.

Lemminkäisen äiti kertoo heistä, jotka eivät pakovauhdissa enää pysy. Heistä, jotka tekonivelistä ja ihoa nuorentavista voiteista huolimatta, kummallista kyllä, vanhenevat ja kuolevat. Heistä, jotka menivät rikki liian suurten vaatimusten paineesta tai sodan sirpaleista jo aivan liian nuorina. Heistä jotka vielä juoksevat mutta eivät enää voi olla kuulematta oman sisimpänsä kuiskauksia.

Lemminkäisen äiti on tragikoominen triptyykki, joka ensin irvailee arkisen ahdinkomme kustannuksella häpeämättömästi ja sitten pakottaa pysähtymään ja kysymään kysymykset, jotka mieluummin hukuttaisimme lempparisarjan uuteen tuotantokauteen.

Pysähtyminen on kivuliasta. Erityisesti jos pysäyttää täydestä vauhdista päin seinää. Joskus muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

 

Lisätietoja: https://www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto/lemminkaisen-aiti/

Lue HS arvostelu:  Uutuusnäytelmän dialogi on kuin terapiapuhetta, josta ei jää paljon käteen

Arvostelussa mainittu kirja: Ihminen 2030 – Ihmislähtöisyyden uusi aika (Alma Insights)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jaa

Ajankohtaisia esityksiä & näyttelyitä

Tähtisade on syntynyt intohimosta kokea ja nähdä sekä rakkaudesta kulttuuriin. Korkeakulttuuri voi naurattaa, hyvä viihde itkettää ja mitä erikoisin kohde yllättää.  Arvostelut ovat keskusteluja kokemuksestamme, teoksen ja katsojan kohtaamisesta. Lue lisää>>>

Liity tärppilistalle

Kokoava tärppilista sähköpostiisi aina ennen kauden alkua. Ei spämmiä.