Laukon kartano on historiallinen kohde, josta on rakennettu viime vuosina kulttuurikartanoa. Nykyään Laukossa käy jo noin 50 000 vierasta kesässä, mikä on saavutus, sillä paikka on kirjaimellisesti keskellä peltoja, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta ja kaksi Helsingistä. Me vierailimme paikassa kolmatta kertaa: 

– Edellisellä kerralla osuimme Laukkoon konserttipäivänä ja paikka oli ihan täynnä. Nyt elokuisena maanantaina saimme kävellä kartanon mailla alkuun lähes yksin. Ja sehän sopi. Pehtoorin talossa oleva Laukon omistajan Liisa Lagerstamin pitämä videoesittely kesän näyttelystä kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa. Siinä videolla näkyy myös omistajan omistautunut suhde Laukon kartanon johtamiseen. Hienoa.

– Upean miljöön ovat rakentaneet ja eri rakennuksiin sijoitetut teokset on kiva kiertää katsomassa. Hienosti ripustettu myös.

– Kristiina Uusitalon teokset sopivat mainiosti betoniseen viljamakasiiniin, kylmän betonin kontrastiksi. Esittelyteksteissä luvattiin, että Uusitalon taiteen maailma on täynnä ”ilmestyksellistä voimaa ja pakahduttavaa kauneutta, pelkoa ja hentoa toivoa.” Tämä löytyy sieltä kyllä myös räjähtävänä rohkeutena.

– No, minä etsin jonkinlaista värien harmoniaa yleensä tauluista ja odotin ehkä jonkinlaista rauhallisempaa tunnelmaa liittyneenä siihen horisontaaliseen maisemaan, mikä sieltä tuli niiden kukkien ja värien takaa. Taulujen nimet olivat myös jotenkin erikoisia, ja niitä jäi pohtimaan, kun ei nähnyt nimeä siinä teoksessa.

– Ne nimet oli kyllä arvoituksellisen hauskoja. Huomasitko, että seuraavassa talossa eli Pirun kirkossa tasapainoaisti heittää, eikä se johdu pelkästään teoksista?

– No, se lattia on ihan vino ja jotenkin pää ei huomaa sitä. Sinne ripustetut Tapani Kokon linnut olivat ihan kuin alttaritauluja tai ikoneja ja sopivat hyvin siihen pakanalliseen tunnelmaan. 

– Päätalossa oli taas varmasti kirkkain tähti Marianne Uutinen. Täytyy sanoa, että kyllä ne Uutisen teokset jotenkin nappasivat haltuunsa koko vanhan kartanon, ikään kuin ne olisivat aina asuneet siellä! Lähtien valon leikistä ja barokkimaisista laskoksista, glitteristä ja lopun pinkeistä voimateoksista, joissa oltiin jo railakkailla jatkoilla. Niistä jälkimmäisen kyllä heti ottaisin seinälleni, mutta siihen pitää kyllä vähän säästää rahaa sen saadakseen.

– Ai, minusta ne olivat vähän plastisia ne värikkäät. Mutta muuten hienosti tosiaan ripustettu ja taitavaa tekemistä. Selvästi paras.

– Valokuvausta ja maalausta yhdistävät herkät teokset yläkerrassa sopivat myös sinne. Sitä tekniikkaa jäi katsomaan, että milloin maalaus alkaa ja milloin loppuu. Valokuvien pikseleitä on venytetty ja maalaus tehty lopulta digitaalisesti. Kaikkiaan hyvä kokonaisuus ja hieno alue aina kiertää. Ja oliko kesän paras lounaspaikka?

– No, jos ajattelee kaikkea sitä työtä ja intohimoa, mikä Laukon näyttelyn takana on, niin pitäisi kyllä ehdottomasti antaa täydet pisteet ja ylikin. Onhan se kuitenkin uskomaton suoritus saada sinne tuollainen kattaus taidetta ja musiikkikeikkoja sekä kulttuurihistoriallinen teko, mutta jos nyt pitää pysyä pisteissä vain tässä näyttelyssä, niin kyllä annan 4 pistettä.

– Uutinen oli hieno.