Lahden Malvasta löytyi kansainvälisen tason videoteos – ja Jack Nicholsonin kellari

– Olen tottunut siihen, että Malvassa on sellainen iso näyttävä videoteos pääsalissa, mutta nyt ei ollutkaan. Sen sijaan oli hyvin ajankohtainen kokoava näyttely (Määränpää) pakolaisista, omasta maastaan poislähteneistä. Tärkeä aihe, mutta jossain määrin  vähän hajanainen näyttely. Siellä oli kaikenlaista, videoteoksia, mielenkiintoinen dokumentaarimainen osio Wolt-kuskeista ja sitten iso Anu Pentikin posliiniteos, josta tuli aluksi mieleen Pentikin kaupalliset pikkunätit astiat…

– Anu Pentik! Se oli kyllä loistava! Se oli tosi puhutteleva, hyvin moni tulkintainen. Sinne sisään halusi kävellä. Mutta tosiaan aika monesta näkökulmasta ja taiteen suunnasta esitettiin ensimmäinen näyttely.  Ne oli kaikki enemmänkin uhrin kertomuksia. Mutta kun mukana oli myös vaikka se ankkataiteilija (Kaj Stenius) ja sitten oli eri maiden lippuja tai vaakunoita ja niistä oli tehty eräänlainen terroristivisa..

– Oliko siellä semmoinenkin?

– No, ne liput oli kai terrorismi-iskupaikkojen mukaan valittu. Mutta aika abstraktille tasolle jäi, ja kokonaisuus oli hieman hähmäinen. Sikäli Pentikin teos oli ehdottomasti paras teos. Se oli vähän niin kuin hautausmaa.

– Hautausmaa! Minusta se oli koristekukkaniitty, jonkinlainen unelma. Ehkä lohdullinen sellainen, kun itse kokonaisuudessa oli kyllä sellainen haikeus ja surullisuus päällimmäisenä. Varmasti kuuluukin teemaan, mutta jotain olisin tehnyt toisin.

– Toisen kerroksen Jeremy Shawn videoteos oli taas ihan Venetsian biennaalitasoa. Mitä itse ymmärsin siitä, niin tekijä etsi  vähän niin kuin ajan muutosta tai se katsojan ajan käsityksen muutosta, tällaiseen meditatiiviseen yhteisöjen kokemukseen siirtymistä. Oliko ne uskonlahkoja tai jonkinnäköisiä yhteisiä yhteisöjä? Se oli mentaalista kokemusta elämäntarkoituksesta.

– Videoinstallaatio oli tosiaan hieno ja jotain tälläistä Malvasta vähän hakeekin. Minusta se oli jonkinlainen tutkielma todellisuudesta ja valetodellisuudesta. Ne molemmat syntyy osana heimoa, ei ihminen kykene itsenäiseen ajatteluun, vaikka niin kuvittelee. Sitä olisi voinut katsoa vaikka miten pitkään, mutta lähdin käymään vielä kellarissa kun mainostivat, että sielläkin on jotain.

– Minä vähän pelästyin, kun menin sun jälkeen yksin sinne kellariin ja siellä oli se opasvartija tai mikä. Pohdin, että pitääkö mun sanoa sille jotain. Tuntu, että hän tuijotti koko ajan kun kävelin siellä.  Sitten tuli tietysti mieleen Jack Nicholsonin Hohto.  Ajattelin, että jos se vaikka jonkun samuraimiekan sieltä vetäsee…ja tulinkin sitten sieltä nopeasti sinne kahvilaan missä sinä jo olit

– Ha ha.  Lapsille tehty kellari oli meille selvästi liikaa! Siellä oli eläinpatsaita ja -kuvia hyvin pienessä ikkunattomassa huoneessa ja niistä ei oikein tiennyt oliko tämä lapsille järjestetty kun seinän kuviointi viittasi siihen suuntaan.

– Ei se kai lapsille ollut, siellä oli esimerkiksi tosi hieno kurki-teos. Mitä nyt ehdin katsomaan.

– Mutta Malvan kokonaisuus hyvä, jälleen loistava videoteos, kiva kahvila ja tunnelma vanhassa panimossa. Erikoispropsit siitä, että Lahdellekin riittää nyt kävijöitä. Ja meidän yöpaikka Lahden Seurahuoneen Loft-puolella oli kiva.  Miniloma Lahdessa, kuka olisi arvannut!

– Videoteokselle viisi ja sille Anu mikä-se-oli kuusi pistettä. Malvalle kokonaisuutena tällä kertaa kolme pistettä.

– Oho, sustahan tuli Anu Pentikin fani!