Helsingin kaupunginteatterin Kuningatarnäytelmä tuo lavalle vahvan ja ristiriitaisen naisen historiasta, Ruotsin kuningatar Kristiinan. Lyhyestä hallituskaudesta huolimatta Kristiina jätti jäljen Euroopan historiaan. Hän oli tunnettu älystään, tiedonjanostaan ja halustaan koota Tukholmaan Euroopan kulttuurieliittiä. Samalla hän rikkoi normeja pukeutumalla usein miehekkäästi, kieltäytymällä jatkamasta kuninkaallista sukua ja lopulta luopumalla kruunusta kokonaan.
Kutkuttava tarina sai myös meidät, kuninkaallisista ei niin kiinnostuneet, teatterin penkeille:
– Tähtisateen syksyn teatterikausi pääsi tämän esityksen myötä käyntiin aikamoisella vimmalla. Jonkinlainen sattuma, että kesällä näimme Turussa farssin kuningatar Katariina Jagellonicasta, joka oli Kristiinan isoisoäiti. Vahvoja historian naisia molemmat.
– Tässä esityksessä historia kuitenkin projisoitiin nykyajan teemojen läpi, sukeltamalla syvälle identiteetin, vallan ja vapauden kysymyksiin. Keskiöön oli haluttu tuoda Kristiinan syvin minä, hänen sukupuoli‑identiteettinsä.
– No, hänestä on nykyajassa tehty queer‑ikoni. Sellaiseksi hänet myös esityksessä piirrettiin. Syvillä vedoilla.
– Mukana oli hienoa visuaalisuutta, paljon elementtejä ja kohtauksia hänen elämästään, vimmaa ja tanssia. Jopa loisteputkiristiä kantava Jeesuskin vieraili hetken lavalla. Monelta osin kiinnostava teema, mutta silti jotain en ihan tavoittanut. Oliko se sitten tekstin tarjoilema opetus vai itse Kristiina, en ole ihan varma.
Oliko tuokaan totta? – No, oli tai ei, kertomisen arvoista ainakin.
– Minusta Kristiinan ja hänen rakastettunsa kahdenväliset hetket olivat parasta antia – niissä oli syvää herkkyyttä ja ristiriitaa. Nais- ja miesparien seksuaalisuutta ja queer-erotiikkaa on kuitenkin myös nähty viime vuosina paljon lavoilla ja leffoissa. Se on normaali osa elämää, ei enää huutomerkki. Mutta vieressä istuneet lukiolaiset keskenään kehuivat pelkästään sitä, että naiset suutelivat aidosti. Tämäkin esitys siis varmasti nähdään hyvin monella eri tavalla.
– Tämän tarinan jälkeen oli myös pakko lukea vähän lisää hänestä. Saavutus sekin, sillä historian tiuhaan vaihtuneet kuninkaalliset ja heidän valtapelinsä ole tuntuneet ennen kovinkaan kiinnostavilta. Hänen vuotensa lyhyen kuningatarkeikan jälkeen jäivät nyt pimentoon, vaikka hän sai aikaan jotain niin merkittävää, että hänet haudattiin Pietarin kirkkoon. Kristiina oli myös hyvin oppinut, tieteen ja taiteen rakastaja.
– Niin, että mitä kohti hän lopulta kulki? Tiesitkö muuten, että myös Katariina Jagellonican tytär lähti samalla lailla Keski‑Eurooppaan ja tiettävästi myös eli naisen kanssa. Se on jotenkin hauska ajatus. Historian vallattomat naiset.
– Onko tuo sitten totta?
– No, on tai ei – kertomisen arvoista ainakin.
Kertomuksen arvoinen
Lämpenevää loppua kohti
Saimme liput näytökseen Helsingin Kaupunginteatterilta.
Kuningatarnäytelmä
Helsingin kaupunginteatteri, Pieni näyttämö
Kirjoittanut: Jussi Moila; Ohjannut: Sini Pesonen
Historiallinen nykydraama, joka hengittää vahvasti tätä päivää – teemoina valta, sukupuoli ja rakkaus. Ristipaine julkisen roolin ja yksityiselämän välillä synnyttää hurjaa, hauskaa ja koskettavaa draamaa. Anarkistisen kuningatar Kristiinan kiehtovassa roolissa nähdään Elsi Sloan. Belleä näyttelee Aino Sirje.
