Juha Jokelan Let’s Play Business on traaginen komedia, jossa suomalaisen projektikonsulttifirman kulttuurinmuutoshanke kohtaa teatteriseurueen kaoottiset valtapelit. Jokelan taitavuus tekstintuottajana sai toisen meistä hurmaantumaan jo käsiohjelmasta – ja siihen arvostelu melkein keskittyikin:
– Heti alkuun tunnustus. Minä rakastan käsikirjoittaja Juha Jokelaa. En häntä henkilökohtaisesti vaan hänen tekstejään. Moni muistaa hänet Mobile Horrorin menestysesityksestä, mutta itse hurmaannuin Fundamentalistin tekstistä. Sen jälkeen olen seurannut hänen tekemisiään kiinnostuneena.
– Se ei ole jäänyt epäselväksi. Luit minulle ääneen Jokelan tekstiä jopa ennen esitystä käsiohjelmasta.
– Se oli niin hykerryttävä! Hänen älykäs, monikerroksinen ja usein myös sielukas kirjoitustyylinsä on lahja. Nauroimme jo lämpiössä. Tässä esityksessä kannattaa siis ottaa myös käsiohjelma, vaikka harvemmin niin itsekään teemme.
– Painettuina ne ovat kyllä pääosin turhaa paperinkulutusta. Mutta mitä luulet, pitäisikö meidän arvostella muutakin kuin käsiohjelma?
Esitys sopii mainiosti heti työpäivän kokousrumban jälkeen nautittavaksi
– Jokelalle varmasti sopisi pelkkä käsiohjelman arvostelukin! Mutta esityksenä tämä sopi mielestäni mainiosti arki-iltaan, heti työpäivän kokousrumban jälkeen nautittavaksi. Johtajat sähläävät – arjessa ja teatterilavalla, mikäs sen hauskempaa. Mutta vakavemminkin: johtajuus on nyt murroksessa, ja hienoa kun se näkyy teatterissakin. Tunnistettavia teemoja siis johtajuutta tutkineelle ja harjoittaneelle.
– Ja erityisesti vahvojen johtajien kaipuu ja autoritaarisuus ovat nyt aika vahvasti esillä syksyn esityksissä. Se taas tulee varmasti maailmanpolitiikasta. Tässä siihen teemaan päästiin jotenkin keveästi ja vakavasti samaan aikaan. Diivailua ja kukkoilua löytyy työpaikoiltakin.
– Minä pidin erityisesti siitä, että vaikka asetelma tuntui alkuun mustavalkoiselta, se ei silti ollut sitä, vaan koko väripaletti oli käytössä. Aina nauretaan konsulteille, talousniiloille ja johtajille. Ylöspäin tietysti sietääkin nauraa. Teksti ei kuitenkaan säästänyt ketään. Ei edes taiteilijoita.
– Opetus on, että vaikka liian kova johtaja ei ole hyvä, ei pehmeä kulttuurin rakentajakaan helpolla pärjää. Ja kun toinen haluaa nousta barrikadeille, toinen haluaa vain mennä kotiin nukkumaan. Osui ja upposi siis monessa kohdassa. Ei huono!
– Ja aikamoinen koreografia pyörivän lavan, videoiden ja ristiin menevien tarinoiden kanssa. Viimeinen video oli hieman yllättävä, mutta sitäkin ymmärsi käsiohjelman luettuaan.
– Miten Jokela sitä selitti?
– Ei kaikkea voi selittää. Joskus vain kaikki tai koko elämä hetkeksi sekoaa.
– Lukiko tuo käsiohjelmassa?
– Ehkä. Lopulta kyse on kaikessa kuitenkin syvimmiltään elämän tarkoituksesta.
– Ei kai, juuri siitähän ei pitänyt olla kyse. Nyt keksit omiasi.
– En suinkaan. Koko elämä on lopulta yhtä teatteria – ja työelämä etenkin.
Elämän teatteri naurattaa aina – ja Jokela <3
Ei huono! Osuvan viihdyttävää työpäivän jälkeen
Lisätietoa
Helsingin Kaupunginteatteri: Let´s Play Business
Juha Jokelan uutuuskomedia Let’s Play Business käsittelee nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella. Tarinan tapahtumat sijoittuvat HX-nimiseen suomalaiseen projektikonsultointifirmaan, jonka autoritaarinen johtaja Raimo Hemming on hiljattain jäänyt eläkkeelle. HX:n työntekijät, jotka itse kutsuvat itseään “höksyiksi”, yrittävät sopeutua karismaattisen mutta hyvin kiistanalaisen keulakuvan jälkeiseen aikaan. Ex-pomon jättämien arpien käsittely sopii erityisen huonosti uuden toimitusjohtajan
Kyseistä tarinaa on jostain sattuman oikusta palkattu esittämään näyttelijäseurue, jonka taiteellinen johtaja ei varsinaisesti pelaa yhteisesti sovitun sääntökirjan mukaan. Hänen vahvuuksiinsa eivät kuulu tasa-arvo, itsetuntemus, kohtuus tai oman toiminnan kriittinen tarkastelu.
Seurauksena on yritystarinan rinnalla kulkeva hallitsemattomaksi kiihtyvä kaaos”
Rooleissa mm. Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen, Wanda Dubiel, Martti Manninen, Jan-Christian Söderholm
Saimme liput esitykseen teatterilta. Lämmin kiitos niistä. Esityksen ja katsojan suhde on aina subjektiivinen ja tämä arvostelu kuvaa omaa kokemustamme sellaisena kuin se oli. Medialipuilla koetut esitykset saavat meiltä yhtä lailla huonompia kuin hyviä arvosanoja. Kilpailu- ja kuluttajaviraston linjauksen mukaisesti kyseessä on kuitenkin mainos.
