ARVOSTELU | Helsingin Kaupunginteatteri: Sinun, Margot
– Harvoin on niin, että juuri kun on saanut kirjan päätökseen, seuraavana päivänä menee katsomaan samaa tarinaa näyttämöllä. Mutta nyt kävi näin. Jotenkin jännityksen sekaisin tuntein odotin, että mitenköhän tässä käy. Monestihan alkuperäisen tarinan jälkeen sen versiointi leffana tai näyttämöllä on jotenkin laihempi, pahimmillaan pettymys. Mutta sinä et ole edes lukenut kirjaa. Pysyitkö mukana tarinassa?
– Kyllä, uskon pysyneeni. Vaikka käänteitähän siinä riitti. Ehkä suurin este oli suuri lava ja sinne välillä hukkuvat näyttelijät. Olisin myös hieman rauhoittanut pyörivää lavaa, vaikka tehokkaastihan se pyörittikin katsojaa nykyajasta 80-luvulle ja Suomesta Itä-Berliiniin.
– Totta, puhenäytelmissä on hyvä miettiä, miten intensiteetti pysyy noin isolla lavalla. Itse onnistuin keskittymään itse tarinaan ja löysin tietysti paljon tunnistettavia kohtia kirjasta, vaikka luonnollisesti hyvin paljon oli jätetty pois. Mutta sama vahva tarina se oli.
– Minä en jostain syystä aikanaan päässyt kirjan imuun kiinni. Se lienee ollut vain itsestäni kiinni. Teemahan oli hyvin mielenkiintoinen. Tuolloin 80-luvulla, elettiin vielä suomettumisen loppuaikoja ja Suomen kytkökset esimerkiksi itäblokin maihin ja sosialismiinkin olivat vielä aika lämpimät. Nyt Venäjän sodan aikana tunnelma on taas ihan eri. Jäin miettimään, miten me ihmiset olemme eri aikoina eri ideologioiden vietävissä.
Politiikaako sä mietit! Minusta pääosassa oli vahva tarina muistojen voimasta.
– Politiikkaako sä mietit! Kirjassa pääosassa oli kyllä mielestäni vahva tarina muistojen voimasta, ei niinkään yhteiskunnalliset kehykset. Vaikka toki nekin taustalla.
– Ai niinkö? Minusta oli hyvin mielenkiintoista myös se ajatus siitä, miltä DDR:läisistä tuntui, kun heidän historiansa murtui samalla kuin muurit murtuivat. Jäi vain muistot. Sitä osuutta olisi voinut lisätäkin. Vaikka olihan Margotin salaisuuden etsiminenkin lähes salapoliisitarina.
– No, kirjassa oli minulle hienointa sen kieli ja juuri muistojen välinen kudelma. Se tunnelma oli saatu tuotua lavalle, vaikka en nyt suoraan suosittelisi ihan näin lyhyttä väliä kirjan ja näytelmän välillä. Siinä ei oikein tiedä kummassa teoksessa on enemmän sisällä. Mutta tämänkin sanottuani: nautittava esitys ja erityisesti loppukohtaus oli todella hieno.
– Voi myös kysyä, että kenen menneisyys lopulta on edes totta. Muistot elävät tarinoissa, joita me kerromme toisillemme. Tai luemme kirjoista ja kirjeistä. Kaikki muu muuttuu.
Muurit ja muistot murtuivat
Kirjan vahva tarina, hieno lopetus.
LISÄTIETOA
Helsingin kaupunginteatteri, Sinun, Margot
Meri Valkaman sensaatiomainen esikoisromaani Sinun, Margot (2021) sulatti kriitikoiden ja lukijoiden sydämet ja nousi heti ilmestyttyään kirjallisuutemme merkkiteokseksi. Helsingin kaupunginteatteri vastasi lukijoiden ja katsojien lukuisiin pyyntöihin valmistamalla Riikka Oksasen ohjaamana menestysromaanin pohjalta upean teatteriversion suurelle näyttämölle.
Vilja Siltasen isä Markus on juuri kuollut. Hänen asunnostaan löytyy nippu kirjeitä naiselta nimeltä Margot. Viljan äiti ei suostu sanomaan kirjeistä mitään, joten Viljan on matkustettava takaisin Berliiniin selvittämään, keneltä kirjeet ovat.
Vilja on varttunut DDR:ssä, jossa hänen isänsä työskenteli ulkomaankirjeenvaihtajana 1980-luvun alkupuolella. Perhe piti Itä-Saksaa ihannevaltiona. Sitten Berliinin muuri murtui ja perheonni hajosi. Miksi? Ja kuka kirjeiden Margot oikein on?
Sinun, Margot laajenee yksilön ja perheen tarinasta suureksi, kokonaista aikakautta tarkastelevaksi jännitysnäytelmäksi. Otteessaan pitävä draama onnistuu pohtimaan poikkeuksellisella tavalla ajankohtaisia kysymyksiä: voiko menneisyyden muistaminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä?
Sinun, Margot on intensiivinen näytelmä siitä, mitä tapahtuu, kun ihanteelliseksi rakennettu kuva elämästä, aatteesta tai ihmisestä alkaa särkyä. Kuka tai mitä ihminen lopulta on, jollei tiedä totuutta omasta menneisyydestään?
Viljan roolissa nähdään Jussi-palkittu Satu Tuuli Karhu. Margotina loistaa elokuvista ja televisiosta tuttu Sara Soulié. Viljan isää Markusta näyttelee useissa elokuvissa vaikutuksen tehnyt Martin Bahne, ja Viljan äitiä Rosaa näyttelee upea Sanna-June Hyde.
Tutustu ja osta liput: https://hkt.fi/esitykset/sinun-margot/
