Dialogiarvostelu | Takomo: Luodut katseet
– Takomon uusi esitys kertoo katsomisesta ja katsotuksi tulemisesta ja niiden herättämistä tunteista. ”Näyttelijän ja katsojan välille syntyy jännitteinen suhde”, lupasi myös lyhyt esittelyteksti Tiketin lippua ennen esitystä avatessani. Ehdin hetken jo pohtia, pääsemmekö tuijotuskilpailuun näyttelijöiden kanssa, mutta ei, niin ei käynyt.
– Minä jäin kuvaustekstin myötä odottamaan jännitteisiä katseita, etsimään jopa niitä. Pääsääntöisesti välttelemme kuvausten tai arvioinnin lukemista etukäteen juuri siksi. Ne saattavat ohjata omia ajatuksia liikaa. Nyt ehkä kävi niin. Tunnelma oli hyvin intensiivinen heti alusta alkaen. Mutta osaanko sanoa, mikä tämän ydin oli? En heti osaa.
– Minusta tämä oli kiehtova tarina muistoista ja ihmismielen syvistä kerroksista. Mitä syvemmälle ihmismielen kerroksiin mentiin, sitä syvemmälle ja kauemmaksi katsojista myös näyttelijät menivät. Tai lopulta enää toinen heistä. Huima läsnäolo molemmilla näyttelijöillä. Näin intiimiä tunnelmaa kokee harvoin.
Kaikki me katsomme lopulta vain sitä, mitä me haluamme nähdä.
– Takomossa on aina ihan omanlainen tunnelmansa, jo aulassa. Mutta arki-iltako vai mikä, mutta en saanut näitä palasia kokoon omassa päässäni. Mikä se poikkileikkaava idea sinusta oli? Katse? Katsoin, kovasti katsoin, mutta tuntuu etten nähnyt enempää.
– Näytelmä alkaa siitä kun ohjaaja etsii näyttelijää elämäkerralliseen teokseensa. Minä koin sen niin, että hän ei kuitenkaan osannut kunnolla ohjata näyttelijää, eikä näyttelijäkään kokenut työtä ”yhteiseksi.” Mutta syntynyt teos oli silti lopulta reitti syvälle ohjaajaan lapsuusmuistoihin. Muistot vaan purkautuivat lopulta ihan omilla ehdoillaan ja ajallaan ulos. Villeimpinä kuin hän itsekään oli ajatellut. Päästiin ihan freudilaisille tasoille. Minusta ytimessä olivat syvät muistot ja unelmat.
– Mielenkiintoista. Viimeisessä tarinassa lapsuuden balettituntien aiheuttama trauma purkautui kyllä tavalla, josta Freudikin saattaisi yllättyä. Ja Eiffel-tornin psykologisessa trillerissä äidin ja lapsen välinen jännite, traumaattinen suhde, oli hienosti rakennettu.
– Niin, että oliko tässä lopulta kyse myös ihmisen ikuisesta halusta tulla nähdyksi. Nähdyksi tulemisen hetket, mutta myös hetket, jossa toinen katsoo sinua eikä silti kuitenkaan näe sinua jäävät ihmiseen syvälle sisälle. Joskus niiden muistojen sitten pitää purkautua. Esityksen näyttelijää jahdannut ihaileva fanikin taisi katsoa lähinnä itseään, sitä mitä hän näki omista unelmistaan toisessa.
– Ohiluodut katseet, siis pikemmin. Sehän olisi ollut hyvä nimi!
– Tekijätiimi on kuvauksen mukaan halunnut tutkia erilaisia katseita, katseen dynamiikka. Kaikki me kuitenkin lopulta katsomme vain sitä, mitä me haluamme nähdä. Myös katsojina. Siinä kai juuri on ihmisyyden voima ja hauraus.
Huh, mikä läsnäolo.
Katsoin, katsoin, kovasti katsoin
Lisätietoja
Takomo: Luodut katseet
Luodut katseet tarkastelee katsomisen ja katsotuksi tulemisen tilanteita ja niiden herättämiä tunteita. Tarkastelun kohteena ovat näyttelijän, ohjaajan ja katsojan sekä lapsen ja vanhemman välinen katseen dynamiikka. Esitys kysyy, millaisin eri tavoin katseet kerrostuvat ruumiiseen ja kuinka kauas ne kantavat?
Näyttelijän ja katsojan välille syntyy jännitteinen suhde, jossa miellyttämisenhalu kasvaa hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Kieroutuneet katseet ja teeskennellyt yhteydenkokemukset riistävät näyttelijän irti oman elämänsä hallinnasta.
Luodut katseet yhdistelee eroottisen trillerin ja komedian aineksia. Teos tarkastelee kohtuuttomia toiveita, manipuloivia suhteita ja kilpailun puristuksessa elämisen seurauksia. Esityksessä nuoruutta ja suorituskykyä ihannoiva maailma pusertuu lupaa kyselemättä ihmisruumiin läpi. Kuin painajainen, esitys katsoo noita ihanteita suoraan silmiin.
Esityksen kesto noin 75 min, ei väliaikaa
Työryhmä:
Teksti ja ohjaus Ami Karvonen
Dramaturgia Marie Kajava, Martta Jylhä(Teak)
Näyttelijät Joanna Haartti, Kid Kokko
Maalaukset Anni Puolakka
Valo- ja tilasuunnittelu Jenni Pystynen
Äänisuunnittelu Miša Skalskis
Pukusuunnittelu Hanne Jurmu
Kuva: Anni Puolakka
