ARVOSTELU | KOM-teatteri: Vampira
– Kom-teatterin Vampira näytelmän alaotsikko oli tällä kertaa jo itsessään kutkuttava: kuinka kaivaa hautaa omalla suullaan. Taisin viimeksikin sanoa, että Kom-teatterissa odotukset ovat aina korkealla. Tällä kertaa jo aulassa oli jopa Vampira-teemaan pukeutuneita ihmisiä. Hyvin mielenkiintoinen valinta näytelmän teemaksi. Mitä sinä tykkäsit?
– Tykkäsin kyllä. Oli hienosti toteutettu. Ja mielenkiintoisia yksityiskohtia 50-luvun Hollywoodissa Vampirana esiintyneen Maila Nurmen elämästä. Oli pakko jo väliajalla googlailla, että oliko tosiaan totta, että hän oli James Deanin ystävä ja että hänellä oli jopa lapsi kuuluisan ohjaajan Orson Wellesin kanssa. Ja tottahan se oli.
– Lisäksi hän kyllä itse väritti tarinansaa väittäen olevansa Paavo Nurmelle sukua. Mailan kuuluisuus jäi kuitenkin aika lyhyeksi lennoksi. Hän loisti hetken, ja joutui sitten varjoon, jossa lopulta taisi viihtyäkin paremmin. Elämänkerrallisissa teksteissä tuodaan usein tapahtumat esille kronologisesti. Siinä on silloin vaikea välttää hieman ehkä puuduttavaakin asioiden juoksutusta. Erityisesti toisella puoliajalla näytelmä kuitenkin löysi juuri oikean rytmin.
– Minä kyllä pidin kokonaisuudessaan. Siinä oli sopivasti kiehtovaa ajan kuvaa ja näyttelijöiden yhteispeli toimi nautittavasti. Muistoja tunki lavalle eri luukuista, sananmukaisesti.
Kauhistunut kiljaisu jotenkin sopii meidänkin maailmanaikaan. Ja sen mukana tuleva nauru.
– Tällaiset vähän oudommat julkkikset taitaa muuten ylipäätään sopia suomalaisille. Ruotsalaisilla oli hienostunut Greta Garbo, meillä karmiva Vampira. Ei kai mikään ihme, että meillä on myös Lordi. Outoja, yksinäisiä sieluja.
– No, mutta kuka lopulta auttoi Elvistä, kun hänen kuuluisat lanteensa olivat kadonneet? Vampira. Siitä kohtauksesta ei voi laittaa paremmaksi. Vai pitäisikö sanoa, oudommaksi. Ja kyllähän se Vampira taisi lopulta kaivaa sitä omaa hautaansakin suullaan. Hiljalleen hautautui oman sohvansa nurkkaan jäätyään liiankin yksin.
– Tähän loppuun pitäisi kai saada se Vampiran kuuluisa kiljahdus. Yleisökin olisi muuten voinut kokeilla sitä. Kauhistunut kiljaisu jotenkin sopii tähän maailmanaikaan. Varsinkin kun se saa myös hetkeksi vapautuneesti nauramaan.
Kiljuminen vapauttaa.
Hyvä teatteri on kiehtovia tarinoita.
LISÄTIETOA
KOM-teatteri: Vampira – Miten kaivaa oma hauta suulla
Ohjaus Susanna Airaksinen
Uusi kotimainen kantaesitys kertoo kulttihahmo Vampiran luoneen amerikansuomalaisen Maila Nurmen tarinan ja kuljettaa sen mukana katsojan 50-luvun Hollywoodin loistoon, mutta toisaalta outojen ja ulkopuolisten maailmaan.
Vuonna 1954 television myöhäislähetyksessä näkyy savun keskellä kynttelikkö. Jännittävä musiikki soi. Kameraa lähestyy lipuen mustapukuinen nainen, jolla on epätodellisen kapea vyötärö. Hän päästää veret seisauttavan kiljaisun ja huokaa raukeana. “Aah. Kirkuminen rentouttaa minua.” On syntynyt televisiohistoriaa.
Maila Nurmen tarina on kaikkea muuta kuin tyypillinen ryysyistä rikkauksiin -satu. Hän raivasi tiensä tähtiin Hollywoodin kultakautena ja nousi nopeasti maailmanmaineeseen, mutta yhtä nopeasti hänen uransa myös kuihtui. Vain reilu vuosi Vampira Shown aloituksesta Nurmi sai potkut ja päätyi skandaalilehdistön ryvettämäksi. Mailan Nurmen tähteys oli ohi, mutta Vampira-hahmo jäi elämään rikastuttaen monia henkisesti ja osaa myös rahallisesti. Nurmi itse kuoli köyhänä ja erakoituneena.
Susanna Airaksisen ja Rosa-Maria Perän kirjoittamaVampira yhdistelee iloisesti camp-henkeä ja mustaa huumoria uskomattomaan elämäntarinaan. Teos on ylistys mielikuvituksen rikkaudelle, eriskummallisuudelle, ulkopuolisuudelle ja epäonnistumiselle.
Vampira on KOM-teatterin taiteellisen johtajan Susanna Airaksisen ensimmäinen ohjaus KOM-teatterille. “Tämä esitys ei ole pelkkä huikea elämäkertatarina vaan katsaus maailmaan, jossa yksilöt kilpailevat, jokainen on oman onnensa seppä ja röyhkein voittaa. Tarvitsemme tällaisia tarinoita, sillä sellaista maailmaa nyt rakennetaan”, Airaksinen kertoo.
Tervetuloa kultti-ikonin jalanjäljille!
Vampira – Miten kaivaa oma hauta suulla
