ARVOSTELU & DIALOGI | Kansallisteatteri: Eläinten vallankumous
– Olipa mukava päästä vihdoin kokemaan uusi Kansallisteatterin remontissa tehty Taivassali-näyttämö. Sinne mennään hauskasti pienen näyttämön aulan takaa hissillä. Ja pitihän se päästä myös katsomaan ainakin toinen kevään Eläinten vallankumous esityksistä. Toinen niistä on Kansallisoopperan lavalla.
– Niin, tässä ajassa taitaa monen katse kääntyä autoritäärisestä johtajasta kertovaan tekstiin. Vahva teksti se onkin, ja myös esitys on saanut kehuja. Onneksi ehdimme saada liput.
– Suurella mielenkiinnolla odotin esitystä, vaikka ajattelenkin, että käännämme katsetta vähän turhaan helposti toisen maailmansodan aikoihin. Tarvitsemme mielestäni juuri nyt uusia tarinoita ja katsetta eteenpäin, mutta selväähän se on, että ei klassikkotekstejäkään voi unohtaa.
– Totta, ja esityksessä olikin todella vahvaa näyttelemistä. Näyttelijät olivat hyvin mielenkiintoisesti, ja rohkeastikin, vierekkäin penkillä istumassa aikalailla koko esityksen ajan. Kuin vangit kahlittuina tuoleihinsa. Jollain lailla esitystapa muistutti kuunnelmaa. Siinä ei oikein varsinaisesti näytelty vaan kerrottiin tarina. Se oli vähän kuin aikuisten satuhetki.
Aikuisten satuhetki, päättyi ikävästi. Ja niin kai kuuluikin.
– Aikuisten satuhetki, joka päättyi ikävästi. Kaiken tuhoon. Tekstin osalta näin kuuluikin olla, mutta en ole ihan varma oliko esitystapa kaikilta osin onnistunein. Ainakin itse odotin koko ajan jotain muutakin, tekstin haastamista, linkkiä tähän päivään. Jotakin enemmän. Tarinan vaiheet kuitenkin muisti, ylimalkaisesti, mutta kuitenkin.
– Itsekin kyllä odotin jotain enemmän, mutta en tiedä mitä. Mutta toki tekstin ydin on, että ihmisen on syytäkin pohtia sitä ikuista kysymystä, että miksi ihmeessä me ihmiskuntana toistamme samoja virheitä aina uudestaan ja uudestaan.
– Mutta vahvasta ilmaisusta huolimatta oma mieleni vähän puutui. Minkälainenhan olisi tämän ajan Eläinten vallankumous? Mutta mainiota kun Kansallisteatteriillakin on nyt tällainen intiimimpi pieni sali tällaisille vahvoille esityksille.
– Moni varmasti osaa myös nauttia tekstin hienosävyistä. Ja muuten, tässähän ei ollut väliaikaa lainkaan!
– Ei kai me nyt sentään sen takia hieman puuduttu!
– No, ei ainakaan tunnusteta sitä. Hyvä kun tällaisia tehdään.
Liiankin tuttu tarina
Vahva tunnelma
LISÄTIETOA
Kansallisteatteri: Eläinten vallankumous
Michael Baranin tuore tulkinta tuo ensimmäistä kertaa Kansallisteatterin omana ohjauksena ja dramatisointina George Orwellin modernin klassikon, joka kertoo jännittävän ja opettavaisen tarinan vallan korruptoivasta luonteesta ja totalitarismin syntymekanismeista.
George Orwellin Eläinten vallankumous on eläinsadun nahkoihin puettu pilkuntarkka historiallinen allegoria, mutta myös satiirisen terävänäköinen ja pysyvästi ajankohtainen analyysi diktatuurin luonteesta ‒ siitä, kuinka vallankumous aina ja kaikkialla pettää jalot ihanteensa ja muuttuu omaksi irvikuvakseen.
Eläinten vallankumous (Animal Farm) julkaistiin elokuussa 1945, kun toisen maailmansodan taistelut jo olivat ohi Euroopassa, ja maailma seisoi kylmän sodan kynnyksellä. Orwellin motiivi teoksen kirjoittamiseen syntyi henkilökohtaisesta kokemuksesta. Vakaumuksellisena sosialistina hän oli osallistunut Espanjan sisällissotaan (1936–1939) tasavaltalaisten puolella ja kokenut karvaan poliittisen pettymyksen huomatessaan, kuinka vasemmistolaisten keskinäiset valtataistelut osaltaan edesauttoivat Francon fasistit voittoon.
Orwellille kirkastui, millainen hirviö sosialismista oli Stalinin käsissä muovautunut, ja kuinka sinisilmäisesti monet demokraattisten maiden ‒ myös niiden valveutuneet, edistyksellisinä itseään pitävät ‒ asukkaat uskoivat totalitaarisen valtion propagandaa. Kirjailija kävi taisteluun totuuden puolesta aseenaan fiktio ‒ poliittinen eläinsatu ‒ joka kohosi yhdeksi maailmankirjallisuuden tunnetuimmista teoksista. Ensi-ilta on Taivassalissa 15.1.2025.
https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/elainten-vallankumous
